tiistai 29. joulukuuta 2020

Ilkka Luoman HS-kommentit 29122020 - I

 



...

HS: Suomessa yli sata­tuhatta ihmistä joutuu turvautumaan vuosittain ”hyvinvointivaltion häpeäpilkkuun” – Miten ruokajonoja saataisiin lyhyemmiksi?


..
Ilkka Luoma 

Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa.

Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää. Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville.

Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko.

Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.

Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin.

Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon. Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä.

Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa. [ORIG]

...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti