Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvomaailma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvomaailma. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. huhtikuuta 2011

"Lanka palaa" - nuoren naisen tilitystä (print media version)

[ .... nuori ihminen ajelehtii, viikkorahat oli käytetty ja jengi hylännyt. Kouluun en mene, siellä tuputetaan liikaa, kotiin en mene - isä ryyppää ja mutsi itkee. Miksi isä on aina hiljaa, vain karmit ryskyvät? Miksi äiti aina huutaa isälle - isä ei huuda, isä lyö ... ]
...

Markkinatalousvetoinen näyttöefekteihin panostanut materiaaliohjattu kasvuhegemoniaan uskova nykyhallitus unohti suurelta osin nuoret – vaikka mm. työministerinä on Vihreiden – De Gröna puheenjohtaja Anni Sinnemäki. Olisi voinut arvella, että häntä olisi kiinnostanut nuorten asema, nuori kun on itsekkin.

Kohta käymme vaaliin, jossa on kymmeniä tuhansia nuoria ensi kertaa äänestämässä – nyt asiat kiinnostavat. Lanka palaa sananmukaisesti. Mitä olemme tehneet, mitä Me vanhemmat olemme tehneet nuorisomme eteen? ....hehän lopulta muun muassa maksavat sukupolvisopimuksen mukaan eläkkeemme.


Alla suoraan lainattuna kirjoitus nuorelta. Kysyin häneltä hänen mielipidettään nykytilaan, äänestämättömyyteen, elämään, olemiseen, työhön ja kolmea oleellista asiaa, jotka juuri koskettavat häntä – tästä alkaa nuoren naisen erinomaisen kypsä, rehti ja asioiden ytimeen menevä tilitys – Olkaa hyvä!
...


[lainaus alkaa]
Äänestysinnon puuttumiseen voisin veikata montaa eri syytä ...

Ensinnäkin politiikasta on mennyt uskottavuus. Lupaukset eivät kohtaa tekoja. Tuntuu että monet poliitikot ovat pelanneet enimmäkseen omaan pussiinsa, varsinkin nykyinen eduskunta on ollut lähinnä farssi, jonka jäljiltä tuntuu, että kaikki ovat ostettavissa.


Toiseksi jos tarkastellaan nykyisiä suuria puolueita, mikään niistä ei tunnu omalta

Tämä vaalihässäkkä on ollut karmeata mustamaalaamista puolin toisin kun puolueet ajavat kirjoittelullaan ja vaaliständeillään meuhkatessaan toisiaan lokaan. Mutta kenelläkään ei ole kunnollista ideologiaa siihen miten tavallinen pulliainen saadaan työllistettyä, kykenee palkastaan maksamaan asumisen, elättämään perheensä kunnollisella ruoalla, niin että pelaa muksuilla hoksottimet koulussa, harrastamaan, matkailemaan ja sivistämään itseänsä ettei pala työssä loppuun jossa on pakotettu tekemään muiden hommat omalla ajalla.


Valtaisa osa elää 1500e bruttotuloilla ja elää luotoilla pohdiskellen samalla pysyykö työpaikka vaiko ei.

Valtion huolettomasta rahan syytämisestä on tehtävä loppu ja keskityttävä huolehtimaan myös omista. Köyhien ja keskituloisten asemaa on vahvistettava. Pahimmillaan on tullut niin surkean oloista populaa vastaan, että iskee huoli siitä tavoittaako sosiaaliapu sittenkään ne oikeasti apua tarvitsevat. En puhu tässä alkoholisteista tms. vaan aidosti syrjäytyneistä suomalaisista ihmisistä - nuorista sekä vanhoista.


Kolmanneksi, kansan enemmistö ei päättänyt EU:hun liittymisestä, joten vielä tämä uusi perustuslaki muutos aiheuttaa huolta siitä, saako kansa oikeasti jatkossakaan päättää asioistaan.

Systeemiä voisi muuttaa siten, että raskasta byrokratian koneistoa vähän siivottaisiin ja kansa saisi itse äänestää tärkeistä asioista suoraan, edes osasta. Nykypolitiikka kaipaa myös uskottavuutta. Luotettavia, todesta otettavia, lahjomattomia ja karismaattisia johtajia. Sellainen taitaa olla nykyisin pelkkää nostalgiaa.


Näin summattuna luottamuksen puute on ehkä suurin syy miksei ihmiset välitä äänestää

Vasta kun nyt on nähty mihin päin ollaan menossa, luulen että tulevissa vaaleissa nähdään ennätysmäärä annettuja ääniä. Olenhan itsekin vasta heräilemässä uudestaan äänestämään. Jos mietin omaa tuttavapiiriä, ikää kolmenkympin molemmin puolin, kiinnostus politiikkaan on alkanut heräämään. Mutta ketään nuorta opiskelijaa liiemmin hetkauta muu kuin se, että tuet juoksee tilille ja että on mukavaa.

Nuoret kyllä seuraavat paljon mediaa, joten siinä voisi olla paras kanava herättää jollakin tavalla nuoret ihmiset vaaliuurnille. Viimeisin mielipide eräältä vähän päälle parikymppiseltä kaveriltani oli että politiikka on tylsää. Hän ei kokenut että yksi ääni hetkauttaa oikeasti mitään mihinkään suuntaan - politiikka on jotain mitä ikäihmiset tylsyyksissään harrastavat. Kaverini vanhemmat kylläkin ovat poliittisesti aktiivisia.

Ne loput keiden en usko äänestävän, eivät halua koskaan keskustella vakavissaan mistään, eivät omaa mielipidettä mistään, käyttävät vapaa-aikansa lähinnä oman perusolotilansa parantamiseen (tai sitten huonontamiseen), ts. vastuuta ei vain ole havaittavissa missään muodossa.


Itselleni tärkeitä asioita ovat luonto ja ympäristö

Luen paljon aiheesta ja näkisin että ekokatastrofi on kiihtymässä, siksi tämä on ensiarvoisen tärkeää. Toivoisin pikaisia ja toimivia ratkaisuja peruuttamattomien tuhojen torjuntaan. Kertakäyttöisyyttä suosivasta kulutushysteriasta, paremmin ilmaistuna länsimaisesta kerskakulttuurista olisi pyrittävä eroon. Valtion on satsattava entistä enemmän ekologiseen kestävyyteen.


Toinen tärkeä asia on riittävät perusoikeudet

Tuohon on lisättävä että valtion tulisi mielestäni myös kohentaa lainsäädäntöä taatakseen yksilöille turvallisemman elämän. Itse olen joutunut kuluneen kolmen vuoden aikana useampaan otteeseen rikosuhriksi ja en voi muuta todeta kuin että jotain on pahasti vialla tätä nykyä. Rikollisuutta ei voi saada kuriin nykyisellä lainsäädännöllä, joka päästää tekijät erittäin vähällä. Tämä koskee myös eläimiä.

Olen julmistunut myös siitä että meidän poliitikot ovat ottaneet vaitonaisen linjan erittäin härskien tapausten kohdalla saadessaan näitä julmuuksia harjoittavilta tahoilta vaalirahaa. Tälle systeemille on tehtävä loppu. Sanomattakin selvää ettei raha saa mennä minkään kärsimyksen edelle - ei ihmisen, ei eläimen. Minä saatan äänestää eri tavoin tulevissa vaaleissa kuin esimerkiksi vanhempani tai ystäväni,  ...mutta tämä on asia, josta kaikki ovat ehdottoman samaa mieltä.


Kolmas tärkeä asia on oikeastaan tullut edellä ilmi, jos tuleva uusi eduskunta on edes suurinpiirtein sitä mitä enemmistö kansaa haluaa, äänestysinto on taattu myös jatkossa. Peräänkuulutan ja suorastaan vetoan:

Rehellinen peli on se mikä ratkaisee.

Uskon että tulevalla eduskunnalla on työnsarkaa ja paljon korjaillessa vanhoja erehdyksiä.

Toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä, minähän en ole mitään kirjoittajatyyppiä, joten paljon saattanee olla samojen asioiden rullaamista. Ehdottomasti arvostan sitä että kysyit minun mielipidettäni. Toivottavasti jaamme edes osittain samansuuntaiset näkemykset.

[lainaus päättyy – julkaisuun on kysytty lupa, ja se on saatu - sisältöä ei ole muutettu allekirjoittaneet toimesta piiruakaan]


Vetoomus

Vetoan kaikkiin eduskuntavaaliehdokkaisiin (tehdään kansanliike), jotta valiintuneet nostavat nuorisoasiat sosiaalisten asioiden kärkeen, kun teemme yhteiskuntaratkaisuja - sillä he ovat seuraavana sukupolvisopimusta täyttämässä - Lanka palaa!



Jäämmekö miettimään uusien avaamattomien ovien eteen?
”Lanka palaa” – Pelle Miljoonan osuva huuto 1980-luvun alusta



Ystävällisesti,

Ilkka Luoma
näkökulmamarkkinoija – Kiina-vientikonsultti

...
Sent:
Sent: Friday, April 08, 2011 10:16 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - "Lanka palaa" - puoliksi unohdettu nuoriso!
...

"Lanka palaa"
(US - "Suomi kriisissä - 60.000 nuorta todistavat sen" - LINKKI -)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kansakunnan arvot ja tunteet

Edellisessä presidentinvaalissa oli puheita, selostuksia ja kosiskelua niin vähäosaisia, veteraaneja, maaseutuväestöä kuin työtätekeviä kohtaan. Presidenttimme valtuudet kohdistuvat armeijamme ylipäällikkyyteen, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kaupalliseen edustamiseen maamme hyväksi ja eduksi.

Odotamme lisäksi presidentiltämme korkeaa moraalia ja arvomaailmaa, jossa annetaan mm. kunnioitusta maamme Itsenäisyydelle ja heille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Suomen viimeinen sini-valkoinen ääni poistui viimeiselle iltahuudolle 26.helmikuuta 2004. Koko kansan kunnioittama, jalkaväen kenraali Mannerheim-ristin ritari, Aadolf Ehrnrooth poistui tuolloin riveistämme.


Jalkaväen kenraali Aadolf Ehrnroothin hautajaiset 13. maaliskuuta 2004, klo 11:44. IMG_1293. 708kt. Canon Powershot Pro. Photo by Ilu 2004.
...


Mannerheim ristin ritari, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth
Kenraali Ehrnrooth muistetaan rintamamiesten uskollisena puolustajana ja Suomen Itsenäisyyteen vannoneena herrasmiehenä, joka asetti Suomen toivon nuorisoon. Kenraali nautti varauksetonta kunnioitusta läpi koko Suomen kansan.

Ehrnrooth oli Suomen Itsenäisyyspäivän presidentinlinnan vastaanoton etuoikeutettu avaaja, ollen aina ensimmäisenä Ritarien harvenevassa rivistössä gentlemannina tervehtimässä tavallansa Suomen tasavallan presidenttiä.


Viimeisen matkan koittaessa,

presidentin kansliasta pyydettiin kohteliaasti saada täyttää kenraalin toive viimeisestä matkastaan tykinlavetilla. Pyyntö on ollut oikeutettu, sillä kenraali Ehrnrooth oli viimeinen sotiemme kenraali ja hänen tinkimätön taistelutahtonsa oli aina esimerkkinä sotilaille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Hän oli pelastamassa osaltansa Suomelle Itsenäisyyttämme.


Suomen Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin pyyntöön lyhyesti:

"tykkilavetti haluttiin säästää valtionpäämiestason hautajaisiin". Sotilaskäskyasioissa viimeisen tahdon sanelee armeijamme ylipäällikkö, joka on tunnetusti istuva presidentti, tapahtumasta on nyt kulunut kahdeksan vuotta.

Tämä kirjoitus ei ehtinyt kansakunnan tietoon ennen presidentinvaalin äänestyspäivää!

Voi arvailla mitä Suomen kansalaiset olisivat vastanneet, mikäli heillä olisi ollut mahdollisuus sanansa sanomiseen. Kuka voisi olla sellainen valtiomies, joka tänä tai huomispäivänä olisi ansaitsemassa sotilaallista, pyydetyn kaltaista kunnianosoitusta, viimeiselle matkalleen? Miksi tätä pyyntöä ei voitu toteuttaa, olisihan se ollut virallisen Suomen kunniakysymys ja jopa velvollisuus.

Kansakunta seurasi kenraalin viimeistä matkaa sanbkoin joukoin


Suomen kansa seurasi kenraalin hautajaisia paikan päällä ja televisioista. Tapahtuma oli koruton ja lämmin, sillä kyseessä oli Suomen suuri mies, johon luotettiin horjumattomana Isänmaansa puolustajana niin sodassa kuin rauhassa.

Kirjoittaneella oli kunnia tavallisena Suomen kansalaisena olla läsnä Helsingin Suurkirkossa hiljaisena todistamassa koko kansan kenraalin viimeista matkaa. Isänmaamme ääni oli vaiennut. Tämä tarina oli tosi.

Ilkka Luoma