Markkinatalousvetoinen näyttöefekteihin panostanut materiaaliohjattu kasvuhegemoniaan uskova nykyhallitus unohti suurelta osin nuoret – vaikka mm. työministerinä on Vihreiden – De Gröna puheenjohtaja Anni Sinnemäki. Olisi voinut arvella, että häntä olisi kiinnostanut nuorten asema, nuori kun on itsekkin.
Kohta käymme vaaliin, jossa on kymmeniä tuhansia nuoria ensi kertaa äänestämässä – nyt asiat kiinnostavat. Lanka palaa sananmukaisesti. Mitä olemme tehneet, mitä Me vanhemmat olemme tehneet nuorisomme eteen? ....hehän lopulta muun muassa maksavat sukupolvisopimuksen mukaan eläkkeemme.
Alla suoraan lainattuna kirjoitus nuorelta. Kysyin häneltä hänen mielipidettään nykytilaan, äänestämättömyyteen, elämään, olemiseen, työhön ja kolmea oleellista asiaa, jotka juuri koskettavat häntä – tästä alkaa nuoren naisen erinomaisen kypsä, rehti ja asioiden ytimeen menevä tilitys – olkaa hyvä!
...
[lainaus alkaa]
Äänestysinnon puuttumiseen voisin veikata montaa eri syytä ...
Ensinnäkin politiikasta on mennyt uskottavuus. Lupaukset eivät kohtaa tekoja. Tuntuu että monet poliitikot ovat pelanneet enimmäkseen omaan pussiinsa, varsinkin nykyinen eduskunta on ollut lähinnä farssi, jonka jäljiltä tuntuu, että kaikki ovat ostettavissa.
Toiseksi jos tarkastellaan nykyisiä suuria puolueita, mikään niistä ei tunnu omalta
Tämä vaalihässäkkä on ollut karmeata mustamaalaamista puolin toisin kun puolueet ajavat kirjoittelullaan ja vaaliständeillään meuhkatessaan toisiaan lokaan. Mutta kenelläkään ei ole kunnollista ideologiaa siihen miten tavallinen pulliainen saadaan työllistettyä, kykenee palkastaan maksamaan asumisen, elättämään perheensä kunnollisella ruoalla, niin että pelaa muksuilla hoksottimet koulussa, harrastamaan, matkailemaan ja sivistämään itseänsä ettei pala työssä loppuun jossa on pakotettu tekemään muiden hommat omalla ajalla.
Valtaisa osa elää 1500e bruttotuloilla ja elää luotoilla pohdiskellen samalla pysyykö työpaikka vaiko ei.
Valtion huolettomasta rahan syytämisestä on tehtävä loppu ja keskityttävä huolehtimaan myös omista. Köyhien ja keskituloisten asemaa on vahvistettava. Pahimmillaan on tullut niin surkean oloista populaa vastaan, että iskee huoli siitä tavoittaako sosiaaliapu sittenkään ne oikeasti apua tarvitsevat. En puhu tässä alkoholisteista tms. vaan aidosti syrjäytyneistä suomalaisista ihmisistä - nuorista sekä vanhoista.
Kolmanneksi, kansan enemmistö ei päättänyt EU:hun liittymisestä, joten vielä tämä uusi perustuslaki muutos aiheuttaa huolta siitä, saako kansa oikeasti jatkossakaan päättää asioistaan.
Systeemiä voisi muuttaa siten, että raskasta byrokratian koneistoa vähän siivottaisiin ja kansa saisi itse äänestää tärkeistä asioista suoraan, edes osasta. Nykypolitiikka kaipaa myös uskottavuutta. Luotettavia, todesta otettavia, lahjomattomia ja karismaattisia johtajia. Sellainen taitaa olla nykyisin pelkkää nostalgiaa.
Näin summattuna luottamuksen puute on ehkä suurin syy miksei ihmiset välitä äänestää
Vasta kun nyt on nähty mihin päin ollaan menossa, luulen että tulevissa vaaleissa nähdään ennätysmäärä annettuja ääniä. Olenhan itsekin vasta heräilemässä uudestaan äänestämään. Jos mietin omaa tuttavapiiriä, ikää kolmenkympin molemmin puolin, kiinnostus politiikkaan on alkanut heräämään. Mutta ketään nuorta opiskelijaa liiemmin hetkauta muu kuin se, että tuet juoksee tilille ja että on mukavaa.
Nuoret kyllä seuraavat paljon mediaa, joten siinä voisi olla paras kanava herättää jollakin tavalla nuoret ihmiset vaaliuurnille. Viimeisin mielipide eräältä vähän päälle parikymppiseltä kaveriltani oli että politiikka on tylsää. Hän ei kokenut että yksi ääni hetkauttaa oikeasti mitään mihinkään suuntaan - politiikka on jotain mitä ikäihmiset tylsyyksissään harrastavat. Kaverini vanhemmat kylläkin ovat poliittisesti aktiivisia.
Ne loput keiden en usko äänestävän, eivät halua koskaan keskustella vakavissaan mistään, eivät omaa mielipidettä mistään, käyttävät vapaa-aikansa lähinnä oman perusolotilansa parantamiseen (tai sitten huonontamiseen), ts. vastuuta ei vain ole havaittavissa missään muodossa.
Itselleni tärkeitä asioita ovat luonto ja ympäristö
Luen paljon aiheesta ja näkisin että ekokatastrofi on kiihtymässä, siksi tämä on ensiarvoisen tärkeää. Toivoisin pikaisia ja toimivia ratkaisuja peruuttamattomien tuhojen torjuntaan. Kertakäyttöisyyttä suosivasta kulutushysteriasta, paremmin ilmaistuna länsimaisesta kerskakulttuurista olisi pyrittävä eroon. Valtion on satsattava entistä enemmän ekologiseen kestävyyteen.
Toinen tärkeä asia on riittävät perusoikeudet
Tuohon on lisättävä että valtion tulisi mielestäni myös kohentaa lainsäädäntöä taatakseen yksilöille turvallisemman elämän. Itse olen joutunut kuluneen kolmen vuoden aikana useampaan otteeseen rikosuhriksi ja en voi muuta todeta kuin että jotain on pahasti vialla tätä nykyä. Rikollisuutta ei voi saada kuriin nykyisellä lainsäädännöllä, joka päästää tekijät erittäin vähällä. Tämä koskee myös eläimiä.
Olen julmistunut myös siitä että meidän poliitikot ovat ottaneet vaitonaisen linjan erittäin härskien tapausten kohdalla saadessaan näitä julmuuksia harjoittavilta tahoilta vaalirahaa. Tälle systeemille on tehtävä loppu. Sanomattakin selvää ettei raha saa mennä minkään kärsimyksen edelle - ei ihmisen, ei eläimen. Minä saatan äänestää eri tavoin tulevissa vaaleissa kuin esimerkiksi vanhempani tai ystäväni, ...mutta tämä on asia, josta kaikki ovat ehdottoman samaa mieltä.
Kolmas tärkeä asia on oikeastaan tullut edellä ilmi, jos tuleva uusi eduskunta on edes suurinpiirtein sitä mitä enemmistö kansaa haluaa, äänestysinto on taattu myös jatkossa. Peräänkuulutan ja suorastaan vetoan:
Rehellinen peli on se mikä ratkaisee.
Uskon että tulevalla eduskunnalla on työnsarkaa ja paljon korjaillessa vanhoja erehdyksiä.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain hyötyä, minähän en ole mitään kirjoittajatyyppiä, joten paljon saattanee olla samojen asioiden rullaamista. Ehdottomasti arvostan sitä että kysyit minun mielipidettäni. Toivottavasti jaamme edes osittain samansuuntaiset näkemykset.
[lainaus päättyy – julkaisuun on kysytty lupa, ja se on saatu]
.....
Jäämmekö miettimään uusien avaamattomien ovien eteen?
”Lanka palaa” – Pelle Miljoonan osuva huuto 1980-luvun alusta
Ystävällisesti,
näkökulmamarkkinoija – Kiina-vientikonsultti
http://ilkkaluoma.vuodatus.net/
Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia
VastaaPoistaValtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja "tekemisen osaamattomuudesta". Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille. Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta. Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna.
Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä. Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun. Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.
Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä.
Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta. Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta.
Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, netti, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.
Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.
Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma. Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.
PART 1. - Nuoriso on huolissaan ympäristöstään, mutta ei ole kiinnostunut politiikasta – yhteiosistä asioistamme, koska nykymallinen politiikanhoito on vieraantunut nuorista kansalaisista, eikä poliitikot puhu todellisilla ympäristön arvoilla.
VastaaPoistaNuoret perivät maan sellaisena kuin heidän vanhempansa sen heille ojentavat
[09032005] Suuret ikäpolvet ovat kovalla työllä tehneet omaisuutensa; asunnon, auton ja kesämökin. He ponnistivat itsensä maalta kaupunkeihin. Kulutusjuhlamme on saanut ympäröivän maailmamme voimaan pahoin. Luonnon kestokyky on liian suurella koetuksella. Elintasomme on nostanut kiertoon joutuvien jätteiden määrän liian suureksi ja osa menee edelleen suoraan sellaisenaan kaatopaikoille.
Nykynuoriso joutuu perimään maan siinä kunnossa kuin sen ojennamme. Nuorten lisääntynyt koulutus ja valveutuneisuus ympäristöään kohtaan ovat eri mittakaavassa kuin sukupolvien, jotka kehittivät hyvinvontisuomen loputtomalle kasvun periaatteelle.
Kasvu ei ole jatkuvaa – vaan sen sijaan se saa päätepisteensä.
Kasvu päinvastoin pysähtyy ja alkaa pienenemään. Koulutuksen lisääntymisen vuoksi tieto on oikeellisempaa kuin myös syy-seuraus suhteiden ymmärrys. Nuoriso saa tietoa nopeammin ja varmemmin. Havaitseminen on herkempää.
Huoli ympäristöstä ei ole huolta nykypolitiikan hoidosta
Sukupolvikuilu on nyt suurimmillaan. Pioneereimmat nykypäättäjät "näkevät" kehityksen, mutta nuorisomme tulee kokemaan ja elämään tuossa kehityksessä. Nuoret ikäpolvet eivät ole kiinnostuneita äänestämään niissä järjestelmissä, jotka ovat aikaansaaneet tilan, jossa nyt elämme.
Uudet sukupolvet haluavat valita kaltaisensa järjestelmän, joka kykenee tekemään ratkaisevia muutoksia yhteiskuntaan ja ympäristöömme. Kun pääsee vaikuttamaan omiin asioihin suoraan, se automaattisesti lisää aktiivisuutta ja osallistumista. Puhutaan oikeista ja ajankohtaisista asioista.
Uusi järjestelmä ei ole konsensuspolitiikkaa,
vaan vaikuttamista ja tekoja. Tulevaisuuden asioiden hoitajat leikkaavat ja oikeudenmukaistavat sekä jakavat kulutusvoimaa tasaisemmin. Kymmenen vuoden kuluttua ollaan täysillä kiinni ongelmissa, joihin nykyinen päätöksentekokoneistomme ei uskalla kajota.
Tosiasioiden tullessa silmille, ei voi työntää päätä pensaaseen, vaan on korjattava tilanne. Korjaukset ovat turhaa kulutusta vähentäviä sekä sitä verottavia sen mukaan, mikä on haitta-aste. Luonnonvalinta ja kyky oikeudenmukaiseen ostovoiman jakoon ovat ratkaisevia tekijöitä, joihin uudet polvemme joutuvat.
Nuorison äänestysinto ja osallistumisvalmius ja teot kasvavat suoraan siinä suhteessa, kuinka suoraan vaikuttavia päätöksiä voidaan tehdä laajasti myös vaalikausien väleillä. Nuorisomme haluaa arvoisensa ympäristön. Se ei halua kulutuskeskeistä maailmaa, vaan osallistuvan maailman, jossa aktiivinen kanssakäyminen ja henkinen hyvinvointi on asetettu elämisentason esikuviksi.
Ilkka Luoma