Aurinko ei paista kaikille

Elintaso-Suomessa on noin 150.000 syrjäytynyttä, osaksi ahneen ja hallitsemattoman (joskus myös tahallaan hallitun) talouskehityksen vuoksi. 1990-luvulla tipahti joukko ahkeria ja kilttejä kansalaisia loukkuun. Tämä kansalaisryhmä tapaa toisiaan mm. Seurakuntien ruokajonoissa. Kaikille Hyvää Wappua, sydämestä lähtien!

Suomessa ei tarvitse nähdä nälkää

Seurakunnat ja muut yhteishyvälliset vapaaehtoiset jakavat ilmaista ruokaa sitä tarvitseville. Kävin tutustumassa ja tapaamassa ihmisiä, joista yleensä vaietaan. Ruokajonossa seisoo vilkkaan puhelias eri kieliä puhuva keskimäärin keski-ikäinen tai yli oleva ihmisjoukko.

Mukana on myös vähemmistönä hiljainen ja selvästi ahdistuneempi ihmisryhmä, joka ei enää jaksa pitää niin vahvasti puoliaan kuin esim. vieraita kieliä puhuva ryhmä, tosin myös tyytyväiset suomalaiset ovat joskus hiljaisenpuoleisia. Näyttää siltä, että ruokajonossakin tapahtuu eriytymistä selviytyjiin ja hiljaisiin oloonsa tyytyviin.

Ihmiset ovat osa luontoa katsomatta koulutukseen, sosiaaliluokkaan, ikään tai palkkaryhmään.

Jokaisella ihmisella on oma tarinansa, joka on juuri se tärkein tarina kullekin. Loukkuun putoajat eivät jaksaneet taistella, käyttää kyynärpäitään tai alistuivat useasti vahvemman epäoikeudenmukaiseen tahtoon. Jotkut meistä valitsivat polun, joka vei syrjään valtavirrasta myös sairauden tai myös itse aiheutetun syyn vuoksi. Syntyi vähemmistö, jolle ei ole tehtäviä.

Yhteiskunnan suurin velvollisuus on aina vahtia työtilanteiden syntymistä kaikille haluaville. Haluttomallekin kannattaa ainakin yrittää järjestää, koska sekin jo itsessään työllistää. Ihmisillä on ikimuistoinen oikeus työhön kuten lappalaisilla maahansa.

Ruokajonossa kiilsi myös hammaskulta ...

ja kansainvälinen puheensorina peitti Seurakunnan papin aloitussaarnan. Sielunruokaa nautti pieni ryhmä ihmisistä. Pappi toivotti inhimillisesti hyvää kesää kaikille saamatta vastausta kuin muutamalta. Uskoisin kaikkien tienneen, että kyseisen ruokajonon oli mahdollistanut Seurakunta ja ne monet vapaaehtoiset, jotka halusivat lähimmilleen aidosti hyvää. Vapaaehtoisten auttajien joukossa oli havaittavaa huolta, että joku tai jotkut tekevät systemaattista hamstraamista.

Ruokajonossa oli runsaasti "hyvinsyöneitä",

sekä joukko hiljaisia, joiden silmistä kuulsi hätä ja yksinäisyys. Yksinäisyys ja työtä vailla oleminen ovat suurimpia ihmisten vitsauksia. Toinen merkittävä ahdinko on olla ilman yhteisöllisyyttä ja tarpeellisuuden tunnetta. Ruokajono toi ainakin muutamille yhteenkuuluvuutta ja osallistumista, mutta edelleen joukossa oli liian hiljaisia, joiden ainut turva on oma itsensä.

Valtiovalta säätäköön pikaisesti lait ja säädökset,

jotka sallivat systemaattisen valmistajien, jakelijoiden ja kauppojen käyttökelpoisen "ylijäämäruoan" kuljettamisen näihin ruoan jakelupisteisiin, sillä ruoka on liian arvokasta kipattavaksi kaatopaikoille. Eduskuntamme säätäkööt myös pikaisesti rahalähteet, joilla maksetaan tehokas logistiikka siirtämään liikenevät ruokatavarat näihin jakelupisteisiin.

Lopuksi ruokajonossa olijoille organisoidaan kunkin kyvyn ja osaamisen puitteissa ruoan saamisen vastikkeeksi yhteiskuntatyötä, siis osallistumista yhteisöllisyyteen ja hyväksytyksi tulemiseen. Jokaisella on oikeus olla osa tätä yhteiskuntaa, sillä yksikään luonnon järjestämä syntymä ei ole tarkoitukseton. Sitä paitsi ruokajonossakin on äänivaltaa.

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

....

*]

Helsingin Rastilan rannalla Vappua jo etukäteen juhlimassa hyvin suosineen auringon paisteen loisteessa. Vuonna 2006 Suomea suosi otollinen sää riemumielistä juomakulttuuria tukien. Vastaavia "lasien" kohotuksia suoritettiin miljoonitttain ympäri Suomen. Kuvassa "picnicciläisiä" huhtikuun 29. päivänä klo 16:28. Kuvassa Joni, Hansu, Ellu, Inkku, Gerdt ja Irmu, kuvan nappasi Ilu. DSC_11823.JPG, 1/320s, f9, 40 mm.

**]

 Vapulla on monet juhlijansa, toinen odotti ja toinen sai armeliaasti irakilaisilta islamilaisilta ilmaisen ruoan. Elämän laitapuolen kulkijat ovat muistutus kaiken katoavaisuudesta, kuten kulutuksen hedelmistä joiden perään ponnistelemmme selostuksella kasvava hyvinvointi ja työn teon helpotus. Kuinka pitkälle kasvutalous etenee, milloin tulevat rajat vastaan? Kuvan vahvasti vaatettunut henkilö ei ota osaa kulutusjuhlaa, hän ainoastaan taistelee elämästään. Meillä kaikilla on ansiomme ja ainutlaatuisuutemme, kukaan ei ole syntymähetkellä toistaan "arvokkaampi" kuten ei myöskään lähdön hetkellä, jolloin kaikki se maallinen muuttui salamannopeasti turhaksi ja hyvin kaukaiseksi. Pitäisikö evoluution poistaa minkäkölaiset kulkijat, miten kullakin on oma oikeutensa, vai antaako luonnon huolehtia kuten muualla eläinkunnassa. Kuka on kelvollinen antamaan sen oikean vastauksen? Kello 12:53. DSC_11987.JPG. 1/320s, f9, 97 mm.

***]

Vappu on yhteenkuuluvuusryhmien esiintymistä. Osana ryhmää pienempikin vähemmistö kokee tärkeyttä ja osallistumista. Suomessa hyvin tärkeä yhteenkuuluvuusryhmä - ruotsinkieliset - marssivat frakeissaan musisoiden kadunmiesten iloksi reippaita jopa Isänmaallisiakin säveliä. Joukkue on oppinutta, mutta intohimotonta. Kello 12:03. DSC_11978.JPG. 1/400s, f10, 40 mm. Ruotsalaispuheisilla on Suomessa suhteellinen sijansa ja sen ominaisuus tuo lisäväriä jäyhään perusuomalaisuuteen.

Kirjoitettu Vappuna 2005, onko mikään muuttunut soinilaisuuden alkaessa nyt - vai syödäänkö nälkäisten harmiksi nyt vaaleissa luvatut sanat?

...

US Puheenvuoro

http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71606-aurinko-ei-paista-kaikille

Kenelle kannamme viime kädessä vastuuta?

(Voimme myös kysyä: "Kenestä kannamme viime kädessä vastuuta?")

Kaikki perinteelliset puolueet kilpaa huutavat kasvua. Ymmärtävätkö ministerit Katainen ja  Kiviniemi, kuin muutkin kasvuhokemapoliitikot sekä EK:n ennusmiehet, että rajallisesta maapallosta ei voida ulosmitata enempää kuin se itse kehittää ja kasvattaa - kierrättääkseen?

Poliitikot huutavat nyt kilpaa materiaalista ja maallista hyvinvointia kasvu-uralta. Kuinka pahasti voidaan kansakuntaa harhauttaa kasvulla, jota ei ole – olemme syöneet itsemme jo ylihuomiselle. Ympäristön ja luonnon on saatava vetää henkeä. Kasvua kasvun perään ei ole loputtomasti!

...

[ ... aina elo-syyskuun vaihteessa on uutisoitu ihmiskunnan syöneen ympäristön biokasvun jo koko vuoden kasvumäärän osalta - syömme syyskuusta lukien varantoja, jotka eivät enää uusiudu. Ihmiskunta siirtää omiksi haitallisiksi ylivarannoiksi tuon etukäteensyönnin, jota velanotoksi kutsutaan ... ]

09032009 - Kuilu elämisen- ja elintasossa on revennyt eri puolilla maailmaa. Alikehittyneiden maiden vastarekyyli latautuu huolestuttavaa vauhtia. Vähäosaisten uskoon turvautuminen ajaa ihmisiä epätoivoon ja tekoihin, joissa ylensyöneet joutuvat maksumiehiksi. Olemme syöneet itsemme suhteessa ympäristöömme epätasapainoon suhdeluvulla 4/12 eli ~33%.

~33 prosentilla olemme ylittäneet ympäristön tuotantokyvyn, jo useita vuosia

Söimme koko maapallolle varatun biologisen kasvun velaksi muille - lapsillemme ja heille, joilta puuttuvat lähes kaikki, paitsi usko johonkin. Globaali maailmantalous reivaa nyt maagisesti tuolla ~33 prosentilla vähennystä - se tarkoittaa nimenomaan läntisen kulutuksen pienentämistä tuolla samalla prosentilla.

Jos tutkimme uutisointia ja laskemme irtisanomiset,

lomautukset, lyhennetyt työviikot, ennenaikaiset eläkkeet ja tuotannosta tipahtamiset - seuraa tätäkin lopulta tuo maaginen ~33 prosenttia. Elimme välittämättä muista ja ympäristöstä. On maksun aika. Kustannuksina ovat uudet läntiset elintasosairauksien hyökyaallot. Mielenterveys järkkyy ja yltäkylläisyys ajaa terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset huimaan kasvuun. Söimme mm. liian usein itsemme ohi viimeisenkin vyönsoljen reiän.

Ympäristö osaa vastata omalla evoluutiolla

Luonto laittaa jarrut päälle. Ihminen itse on osa luontoa. On helppo ennustaa, että läntinen markkinatalous kohtaa noin 33 prosentin kulutusvähenemän. Ihmiset itse käyvät omaa ylikulutustaan vastaan. Väsyimme ostamiseen. Onko palkkojakin reivattava tuolla ~33 prosentilla - kädenojennuksena heille, joilla ei ole kuin 1/33 osa siitä mitä meillä?

Jos seuraamme lähimmäisiämme,

väheneviä työtovereitamme ja naapureitamme, huomaamme, että kulutusväsymys iski käsijarrut päälle. Nyt reivataan ostamista, käytämme tarkemmin väheneviä varantoja, kulutamme vähemmän, vaikka onneton kulutuskehoituksen mainosaalto kantaa korviimme kehoitusta liittyä kassajonoihin.

Emme liity kaikki kassajonoihin, vaan useat ovat jo liittyneet ruokajonoihin

Ihmiset löytävät kulutettavaa vähemmästä, pienemmästä ja säästeliäämmästä. Nyt keräämme alitajunnassamme sitä 33 prosentin varantoa, jonka ylisyöntinä ympäristöltämme "varastimme" huomisen velaksi huimalla korolla. Tämä velka erääntyy lapsillemme. Olemme perintömme siemenet jo jakaneet.

Herääminen alkoi nopeammin kuin ymmärsimme

Teollisuus ja kauppa tulevat laittamaan ihmisiä tuolla samalla prosentilla ulos lopullisesti tai väliaikaisesti. Herää kysymys, mistä tuo ymmärryksen aalto on alkanut. Mistä alkoi väsymys kuluttamiseen. Oliko se itsesuojeluvaisto, joka heräsi yhteydestä luotoon, joka lähetti meille salaperäisen impulssin laittaa jarrut päälle.

Nelipäiväinen työviikko?

[ http://www.ipu.fi ]

Näin saamme lisää vapaa-aikaa itsellemme, perheelle ja lähiomaisillemme. Voiko vapaa-aikaa olla "liiaksi" - luoko se "tekemättömyydessään" lisäongelmia? Kuinka paljon tulotaso eli ostovoima vähenee ja kuinka paljon tuo vähenemä tuo helpotusta pienempänä kulutuksena ympäristölle? Kuinka paljon se tuo lisää työtä niille, joilla työtä on nyt liian vähän - kuinka synkroidaan "yhden päivän poistuma" heille, jotka työtä työttöminä tarvitsevat? Visaisia kysymyksia - mutta nyt ollaan asioiden ytimessä! - Olisiko se 184 päiväinen työvuosi?

Ihmiskunta ei ole koskaan osannut selittää yhteyksien,

vuorovaikutusten hermoratojen ja biosfääriviestityksen saloja ja kaavoja. Ihmiset eivät ole edes ymmärtäneet, mikä tehtävä on bakteereilla ja viruksilla ^1/. Olisiko mahdollista, että lopullinen 33 prosentin sääntö kerää nyt voimia ja tulee eliminoimaan tuon jo laskemamme ympäristön ylisyönnin 33 prosentin osalta. Mikä salaisuus perustuu tuohon suhdelukuun?

Joka tapauksessa on selvää ja faktaa, että jarrut ovat päällä ja varannot keräävät nyt voimia. Jokainen vähennetty ympäristön kulutuskysyntä lisää luonnon voimavaroja palautettaessa tuo tasapaino, jossa vuotuinen syönti ei ylitä vuotuista kasvua.

Miljoonien vuosien aikana biosfääri ^2/ on kasvanut ja varastoitunut - nyt kulutustäyteinen markkinatalous syö tuota varantoa. Ylitimme rajat ja ympäristön vastaisku on käynnissä. Olemme itse osa tuota vastaiskua ja se on meneillään oleva vähennyskampanja. Nyt luovumme kaikesta kuluttamastamme juuri tuon ~33 prosentin osalta. Mikä tehtävä on lopulta "hydro- ja biosfäärin käyttöjärjestelmän ^*) ohjaamilla" viruksilla ja bakteereilla?

Mihin tasapainoon luontainen evoluutio lopulta pyrkii ja oliko kaikki ylläoleva vain ihmismielen toiveajattelua – mitä on näyttötalous, joka kasvattaa kasvua?

*) Käyttöjärjestelmälle voimme antaa kukin sen nimityksen, mikä tuntuu uskomusjärjestelmissämme luontevimmalta - usein se liittyy uskontojen filosofiaan, koska rasittavilla todisteteemoilla ei tarvitse näin rajallista käsityskykyämme rasittaa.

1/

Pohdintaa loputtomuudesta ja olemattomuudesta

---   http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=Pohdintaa+loputtomuudesta+ja+olemattomuudesta  ---

Virukset ja bakteerit

---   http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=virukset+kilpajuoksevat   --- 

2/

Biosfääri [Wikipedia]

---   http://fi.wikipedia.org/wiki/Biosf%C3%A4%C3%A4ri   ---

...

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.vuodatus.net/

Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus~

[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007 ]

Kansio

Ulkona markkinataloudesta - vai eikö sittenkään?

---   http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/27jia+ilkka-luoma-ulkona-markkinatalouden---ilman-sahkoa.html   ---

Sent:

To: sauli.niinisto@eduskunta.fi ; erkki.liikanen@bof.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; reijo.kallio@eduskunta.fi ; antti.kalliomaki@eduskunta.fi ; eero.heinaluoma@eduskunta.fi

Cc: risto.makkonen@yle.fi

Sent: Friday, February 13, 2009 9:33 PM

Subject: MIELIPIDE - Ympäristön kestokyvyn ylitys maksetaan nyt talouden shokkiaaltona

Kategoriat:

YHTEISKUNTA , TALOUS , GLOBALISAATIO , PÄÄOMATALOUS , KANSANTALOUS , MAAILMANJÄRJESTYS , NÄYTTÖ- JA VERTAILUTALOUS , ILMASTONMUUTOS


Sent today:

Cc: antti.pesonen@ipu.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; paavo.arhinmaki@vasemmisto.fi ; jutta.urpilainen@sdp.fi ; anni.sinnemaki@tem.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; heidi.hautala@europarl.europa.eu ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; eero.heinaluoma@eduskunta.fi ; lauri.lyly@sak.fi ; erkki.liikanen@bof.fi ; raimo.sailas@vm.fi ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; jyrki.katainen@vm.fi

Sent: Sunday, April 10, 2011 11:09 AM

Subject: KASVUN KANSALAISMIELIPIDE - Kenelle/ kenestä kannamme viime kädessä vastuuta?

---

---

Suomeen on syntynyt uuskeräilytalous

[ ... hiljaiset ihmisvirrat haravoivat puistoja, roskiksia ja pullonkeräyslaatikoita. Kulutusihminen hylkää helposti sellaista, mikä kelpaa toisille. Kerätyt panttipullot pois ympäristöstä vähentävät sirpaleita, tuo rahaa kerääjilleen takaisin kansantalouden kiertoon - osan päätyessä jopa säästöihin! ...]

Kansantaloustarkastelu on muutakin kuin kilpailu- tai markkinatalous. Markkinataloudessa päämääränä on kasvava voitto. Kansantaloudessa kyseessä on mieluumminkin pyörivä raha mahdollisimman monen "taskun" läpi aikaansaaden työsuoritteen realisoitumista ostotapahtumaksi - teoriassa mitä nopeampi rahankierto, sen nopeampi hyöty per kulutuspiste. Kuitenkin tasainen liike sopeutettuna määränä on kansantalouden keskipiste.
Panttijärjestelmän liian pieni palauteraha ei kannusta monia viemään mm. palautuspulloja kiertoon, vaan ne hylätään yhteiskunnan hiljaisille mahdollisuudeksi saada ostovoimaa itse palautustapahtumasta.

On monia pariskuntia ja yksinäisiä, lähinnä jo keski-iän ylittäneitä, ehkä sairauseläkkeellä tai pätkä- ja työllistämistöissä olevia, jotka säännöllisesti keräävät varhain aamuisin tai iltaisin pulloja ja muuta hyljättyä omaisuutta osallistuen näin kansantalouden rahavirtoihin ohi valtiovallan tulontasausjärjestelmien.

On tapauksia, joissa "keräilytalous" ei ole tarvinnut käydä ruokakaupoissa useisiin vuosiin muulla kuin "pullorahoilla". Vaatetus on löytynyt käsittämättömästi yritysten roskiksista ja tuoreet vihannekset seurakuntien ruokajakeluista.

Pienestä palkasta tai erläkkeestä on kertynyt jopa säästöjä!

Säästäväisyyden huippu on asunnon osto käteisellä säntillisen säästäväisyyden, pitkien keräilyaamulenkkien ja huolellisen etsintäsilmän ansioista. Yritysten roskiksista löytyy täysin uutta tavaraa, jotka eivät ole "kelvanneet" kulutusjuhlan ostosalttareille.

Kansantaloudessa ei ole periaatteessa väliä mistä raha laillisesti tulee!,

vaan huomio kiinnittyy siihen, kuinka tämän osto- eli kulutusvoima kohtaa seuraavan kulutuspisteen. Kansantalouden kauhistus on rahat sukanvarressa, jolloin ei siltä osin synny tapahtumia, jossa aikaansaadaan tehdyn työn palkka- tai muita korvaussiirtoja uusille kuluttajille.

Pullonkerääjät edustavat tilastojen ulkopuolista liikehdintää, jolla on yllättävä vaikutus tuhansille ja tuhansille. Pullonkeräyslaatikot ovat aarreaitta ja "ammattikerääjät" ovat tuotekehittäneet metallikoukun, jolla pullo kalastetaan muutoin liian ahtaan reiän kautta palautettavaksi kaupan kassan kautta ostovoimana uusiin taskuihin.

Kerääjiä on Suomessa kymmeniä tuhansia –

heidän panos on pieni, mutta periaatteellinen osa kansantaloutta. Kysyttäessä motiiveja, oli niitä useita: säästäminen asuntoon, talousrahaa ruokaan, vanhuuden turvaksi pankkiin idealla purot virtoja muodostavat ja hyötyliikunta yhdistettynä verottomaan ansaintaan.

Keräilytalouden motiivit

Yllättävin keräilymotiivi oli mielenkiinto mitä ihmiset heittävätkään turhana, mutta toiselle hyödyllisenä (paras esimerkki konkurssihuutokaupasta jälkeen jääneet moottoripyöräasut takapihan roskista, täysin uusina ja käyttämättöminä). Liikunnan yhdistäminen ansaintaan oli rasvoittuvassa kansassa terveyttä vaalivin motiivi.

Kansantaloudessa kuluttajan näyttämishalulla ja kiihkokuluttamisella ei ole niinkään väliä kuin sillä, että raha pyörii tasaisesti ja ennustettavasti, siis luo työtilanteita kulutustapahtumissa. Kansantalouden autuus on täystyöllisyys ihmisten tuntiessa tekemisensä hyödyllisyyden kohtaavan yhteenkuuluvuudessa.

Usko huomiseen yhdistäisi kansaa,

mutta huomisen tummat pilvet kasautuvina ongelmina mm. asuntokuplan puhkeamisena saattaa romuttaa monta toivetta ja päämäärää. Kansakunta on jakaantumassa kahtia. Hiljainen enemmistö, joka ei valita, mutta varautuu - keräilytalous ansainnan jatkeena on täyttä tätä päivää tuhansille, joille pätkätyöt, työllisyyskurssit ja ulkoistuminen yhteenkuuluvuusryhmistä on totisinta totta.

Varauma huomiseen on keräilytalouden merkki –

oravakin varautuu talveen varastoimalla tammenterhoja, niin myös mm. ikääntyvä väestön osa vaistoaa yhteisten varojen riittämättömyyden heille sairauden tai muun vaikeuden yllättäessä - näin on oltava varaumaa "pahan päivän varalle". Pulloista, löydetyistä hyötytavaroista ja "varastoista" kasataan turvaa huomiselle, koska ei uskota yhteiskunnan verovarojen riittävän. Väestöpyramidimme on liiaksi vinoutunut ja uusia veronmaksajia tulee liian vähän nykysyntyvyydellä.

Kansantaloudessa vakaa liike,

eikä niinkään kasvu, on oleellinen osa jatkuvuutta. Markkina-ahnehdinta rikkoo tasaisen virran periaatteita, näin syntyvät tuloerot ja kansakunta jakaantuu kiihtyvällä voimalla. Varjokansantalous on keräilyä, talteen ottoa, yhteiskunnan "kaatopaikkojen" raivaamista - varastointia ja varaumaa huomiselle, jota ei osata päättäjien keskuudessa katsoa suoraan silmiin. Ihmisten vastuu itsestänsä lisää yrittäjyyttä ja ahkeruutta.

Kun oma kansalaisten valitsema hallinto ei osaa varaumaa ja tosiasioiden katsantoa, ryhtyvät itse kansalaiset toimenpiteisiin ja se näkyy hiljaisena liikkeenä iltojen ja aamujen hämärissä.

Keräily kohtaa tuloutuman lisänä elämisen menoihin ja jopa säästöihin huomiselle tai hankinnalle, joka on säädetty hiljaiselle liekille, jotta haave ja päämäärä toteutuvat - edes joskus. Tämän päivän pieni vähemmistö voi muuttua pelottavan nopeasti huomisen suuriksi joukoiksi. Keräilemällä talteenotto parantaa luonnon edellytyksiä selvitä edelleenkin elättämään meidät!

Ilkka Luoma
http://edustajaehdokas.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE

________________________________
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1 --- 4 ]:

1-- IMG_0662.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585865/ ---

1-- kuvateksti:
Keräilyastiat värilliselle ja värittömälle lasille ovat aarreaittoja "ammattikeräilijöille", jotka saattavat kuukaudessa kerätä 1.500-3.000 pulloa kansantalouden kiertoon yksilön ostotapahtumiin aikaansaaden pieneltä osaltansa työtilanteita muille.

2-- IMG_0669.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585891/ ---

2-- kuvateksti:
Keräilijöiden "aarreaitta" sisältää usein kymmeniä pulloja, joista saa 15 senttiä kappale. Pienestä nielusta onkiminen on edellyttänyt tuotekehitystä metallitankoon, jolla kalastetaan verotonta tuloa, kuten marjanpoimijat mustikkametsästä - tosin mustikanpoimijat haetaan nykyisin Kiinasta ja Thaimaasta...

3-- IMG_0657.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585899/ ---

3-- kuvateksti:
Kierrätyshylly opettaa ihmisiä jättämään hylkäämänsä tavarat toisten arvioitavaksi, jottei käyttöarvokasta tavaraa kierrätetä kaatopaikkojen turhuuksien markkinoille peitettäviksi tai poltettaviksi. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, käytetty kelpaa myös, se voi olla jopa huomisen muotia.

4-- IMG_0656.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585905/

4-- kuvateksti:
Eräs Suomen uusimmista ja suurimmista ostosparatiiseista ei suosi kierrätystä, vaan tavaran tulee olla uutta, jotta kauppa kävisi ja jotta luodut tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Liukuportaat siirtelevät helposti kävelemistä välttäviä ihmisiä - kuluttaminen pitää olla helppoa ja tuhdinpikin pitää saada siirretyksi kerroksista toisiin tavarapaljouden keskelle valintojen äärelle, jotta uljas markkinatalous toteutuisi tuotantokoneistojen iloksi. Milloin arvostukset suuntautuvat materiaalisista henkisempiin arvoihin, esim. mielenvirkeyden suuntaan, missä älyllinen debatti olisi intohimoisempi kuin kulutusjuhlan näyttämishalut?

Tunnisteet:

KANSANTALOUS, KIERRÄTYS, KULUTUS, MARKKINATALOUS, PULLOJEN KERÄYS, RAHANKIERTO