torstai 7. huhtikuuta 2011

Kenelle kannamme viime kädessä vastuuta?

(Voimme myös kysyä: "Kenestä kannamme viime kädessä vastuuta?")
Kaikki perinteelliset puolueet kilpaa huutavat kasvua. Ymmärtävätkö ministerit Katainen ja  Kiviniemi, kuin muutkin kasvuhokemapoliitikot sekä EK:n ennusmiehet, että rajallisesta maapallosta ei voida ulosmitata enempää kuin se itse kehittää ja kasvattaa - kierrättääkseen?

Poliitikot huutavat nyt kilpaa materiaalista ja maallista hyvinvointia kasvu-uralta. Kuinka pahasti voidaan kansakuntaa harhauttaa kasvulla, jota ei ole – olemme syöneet itsemme jo ylihuomiselle. Ympäristön ja luonnon on saatava vetää henkeä. Kasvua kasvun perään ei ole loputtomasti!
...
[ ... aina elo-syyskuun vaihteessa on uutisoitu ihmiskunnan syöneen ympäristön biokasvun jo koko vuoden kasvumäärän osalta - syömme syyskuusta lukien varantoja, jotka eivät enää uusiudu. Ihmiskunta siirtää omiksi haitallisiksi ylivarannoiksi tuon etukäteensyönnin, jota velanotoksi kutsutaan ... ]

09032009 - Kuilu elämisen- ja elintasossa on revennyt eri puolilla maailmaa. Alikehittyneiden maiden vastarekyyli latautuu huolestuttavaa vauhtia. Vähäosaisten uskoon turvautuminen ajaa ihmisiä epätoivoon ja tekoihin, joissa ylensyöneet joutuvat maksumiehiksi. Olemme syöneet itsemme suhteessa ympäristöömme epätasapainoon suhdeluvulla 4/12 eli ~33%.


~33 prosentilla olemme ylittäneet ympäristön tuotantokyvyn, jo useita vuosia

Söimme koko maapallolle varatun biologisen kasvun velaksi muille - lapsillemme ja heille, joilta puuttuvat lähes kaikki, paitsi usko johonkin. Globaali maailmantalous reivaa nyt maagisesti tuolla ~33 prosentilla vähennystä - se tarkoittaa nimenomaan läntisen kulutuksen pienentämistä tuolla samalla prosentilla.


Jos tutkimme uutisointia ja laskemme irtisanomiset,

lomautukset, lyhennetyt työviikot, ennenaikaiset eläkkeet ja tuotannosta tipahtamiset - seuraa tätäkin lopulta tuo maaginen ~33 prosenttia. Elimme välittämättä muista ja ympäristöstä. On maksun aika. Kustannuksina ovat uudet läntiset elintasosairauksien hyökyaallot. Mielenterveys järkkyy ja yltäkylläisyys ajaa terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset huimaan kasvuun. Söimme mm. liian usein itsemme ohi viimeisenkin vyönsoljen reiän.

Ympäristö osaa vastata omalla evoluutiolla

Luonto laittaa jarrut päälle. Ihminen itse on osa luontoa. On helppo ennustaa, että läntinen markkinatalous kohtaa noin 33 prosentin kulutusvähenemän. Ihmiset itse käyvät omaa ylikulutustaan vastaan. Väsyimme ostamiseen. Onko palkkojakin reivattava tuolla ~33 prosentilla - kädenojennuksena heille, joilla ei ole kuin 1/33 osa siitä mitä meillä?


Jos seuraamme lähimmäisiämme,

väheneviä työtovereitamme ja naapureitamme, huomaamme, että kulutusväsymys iski käsijarrut päälle. Nyt reivataan ostamista, käytämme tarkemmin väheneviä varantoja, kulutamme vähemmän, vaikka onneton kulutuskehoituksen mainosaalto kantaa korviimme kehoitusta liittyä kassajonoihin.

Emme liity kaikki kassajonoihin, vaan useat ovat jo liittyneet ruokajonoihin

Ihmiset löytävät kulutettavaa vähemmästä, pienemmästä ja säästeliäämmästä. Nyt keräämme alitajunnassamme sitä 33 prosentin varantoa, jonka ylisyöntinä ympäristöltämme "varastimme" huomisen velaksi huimalla korolla. Tämä velka erääntyy lapsillemme. Olemme perintömme siemenet jo jakaneet.

Herääminen alkoi nopeammin kuin ymmärsimme

Teollisuus ja kauppa tulevat laittamaan ihmisiä tuolla samalla prosentilla ulos lopullisesti tai väliaikaisesti. Herää kysymys, mistä tuo ymmärryksen aalto on alkanut. Mistä alkoi väsymys kuluttamiseen. Oliko se itsesuojeluvaisto, joka heräsi yhteydestä luotoon, joka lähetti meille salaperäisen impulssin laittaa jarrut päälle.


Nelipäiväinen työviikko?

Näin saamme lisää vapaa-aikaa itsellemme, perheelle ja lähiomaisillemme. Voiko vapaa-aikaa olla "liiaksi" - luoko se "tekemättömyydessään" lisäongelmia? Kuinka paljon tulotaso eli ostovoima vähenee ja kuinka paljon tuo vähenemä tuo helpotusta pienempänä kulutuksena ympäristölle? Kuinka paljon se tuo lisää työtä niille, joilla työtä on nyt liian vähän - kuinka synkroidaan "yhden päivän poistuma" heille, jotka työtä työttöminä tarvitsevat? Visaisia kysymyksia - mutta nyt ollaan asioiden ytimessä! - Olisiko se 184 päiväinen työvuosi?


Ihmiskunta ei ole koskaan osannut selittää yhteyksien,

vuorovaikutusten hermoratojen ja biosfääriviestityksen saloja ja kaavoja. Ihmiset eivät ole edes ymmärtäneet, mikä tehtävä on bakteereilla ja viruksilla 1/. Olisiko mahdollista, että lopullinen 33 prosentin sääntö kerää nyt voimia ja tulee eliminoimaan tuon jo laskemamme ympäristön ylisyönnin 33 prosentin osalta. Mikä salaisuus perustuu tuohon suhdelukuun?

Joka tapauksessa on selvää ja faktaa, että jarrut ovat päällä ja varannot keräävät nyt voimia. Jokainen vähennetty ympäristön kulutuskysyntä lisää luonnon voimavaroja palautettaessa tuo tasapaino, jossa vuotuinen syönti ei ylitä vuotuista kasvua.

Miljoonien vuosien aikana biosfääri 2/ on kasvanut ja varastoitunut - nyt kulutustäyteinen markkinatalous syö tuota varantoa. Ylitimme rajat ja ympäristön vastaisku on käynnissä. Olemme itse osa tuota vastaiskua ja se on meneillään oleva vähennyskampanja. Nyt luovumme kaikesta kuluttamastamme juuri tuon ~33 prosentin osalta. Mikä tehtävä on lopulta "hydro- ja biosfäärin käyttöjärjestelmän *) ohjaamilla" viruksilla ja bakteereilla?


Mihin tasapainoon luontainen evoluutio lopulta pyrkii ja oliko kaikki ylläoleva vain ihmismielen toiveajattelua – mitä on näyttötalous, joka kasvattaa kasvua?


*) Käyttöjärjestelmälle voimme antaa kukin sen nimityksen, mikä tuntuu uskomusjärjestelmissämme luontevimmalta - usein se liittyy uskontojen filosofiaan, koska rasittavilla todisteteemoilla ei tarvitse näin rajallista käsityskykyämme rasittaa.
1/
Pohdintaa loputtomuudesta ja olemattomuudesta
Virukset ja bakteerit
2/
Biosfääri [Wikipedia]
...





Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus~
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007 ]
Kansio
Ulkona markkinataloudesta - vai eikö sittenkään?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti