sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Olemme kohta vaaliuurnilla, toteutuuko kansakunnan tahto?

[ ... kansakunta äänestäjinä on 2011 kaappinsa päällä, silloin valitsemme sisällön neljäksi vuodeksi, ja sittenkään kansalaisen ääni ei toteudu käytännössä hänen valinnan mukaisesti - nykyinen äänestysjärjestelmä tukee ja ajaa ehdokkaat valinneen puolueen etuja ja tunnetusti kansa on menettänyt luottamuksensa puolueisiin ... ]

Äänestäjät ovat vaalikarjaa, jota hoivataan, kuunnellaan ja mielistellään - kyllä kaikelle: eläkkeet, siltarummut, maataloustuet, yrityselämään tutkimusrahaa, korkeakoulutukseen kehitysrahaa ja opiskelijoille lisää opintorahaa. Nyt hamutaan ääniä ja kansalaisia omiin leireihin. Nykyinformaatiologistiikan aikakaudella kansalaiset ottavat enemmän suoraa vaikutusvaltaa.

...
Puolueet asettavat ehdokkaat - kukin omanlaisensa karsinnan kautta. Vaaleissa on mukana julkkiksia, on myös älyköitä ja myös vähemmän innovatiivisia. Suomi on puolueiden maa puhuttaessa vaaleista. Meille äänestäjille taas valinnat ovat hyvin usein henkilövalintoja.

Meillä on kullakin suosikkinsa, oli se sitten taitavasti Kuros-episodilla vauhditettu Vanhanen, Keski-Euroopasta rullaillut Niinistö tai vihreiden atomituuli Hautala, joka miltei ainoana on ymmärtänyt mihin markkinamekanistinen "kulutusquarterbusiness" on maapalloa viemässä.

Jokainen kansalainen omaa yhden äänen. Eduskuntaan pääsee pienimmillään muutamalla tuhannella äänellä. Äänikuninkaat ja -kuningatteret saavat jopa 40.000 ääntä. Silti jokaisella edustajalla on suuressa salissa vain yksi ääni. Painoarvoa äänikuninkaille voi järjestyä painavampina edustajasalkkuina arvostetuimmille valiokuntapaikoille - tai puolue-elitistit/ -suosikit nappaavat ne.

Kansalaisen näkökulmasta heidän äänien suuntaus valituilleen ei anna oikeaa äänimäärämahdollisuutta itse eduskuntasaliin, onhan 40.000 kansalaisen luottamuksen saaneella aivan eri painoarvo kuin 3.500 ääntä saaneella. Lähinnä puolueiden kannattamana meillä on voimassa suhteellinen vaalitapa 1), jossa äänet menevät koko vaaliliiton yhteiseen pottiin [vaalipiireittäin].

Eniten ääniä saanut saa suurimman vertausluvun (siis kaikki vaaliliiton äänet vertausluvukseen), toiseksi eniten saa puolet kaikista jne - näin vahvat pönkittävät saman puolueen/ vaaliliiton heikkoja. Vahvat vievät mukanaan sellaisia, joille kansalaiset eivät suurta luottamusta antaneet. Näin on mahdollista, että 6.000 ääntä saanut jää rannalle 3.500 ääntä saaneen sijasta.

Kansalaisen ääni kohdistuu paremmin, jos kaikki vaaliliitot puretaan ja suhteellinen valintaprosessi poistetaan. Valittavat edustajat saadaan suoraan kunkin saaman äänimäärän mukaisesti vaalipiireittäin.
Puolueet ovat eduskunnassa ryhmityksen lähtökohta. Puolueet metsästävät puolueelleen ääniä, jotta ryhmäkurilla saavutetaan puolueen itsensä päättämiä vaaliteemoja ja yleensä lähinnä muita tavoitteita.

Kansalaiset eivät arvosta puolueita, ja ovatkin jäseneroamisaallon harjalla juuri nyt. Puolueet ovat kasvottomia, edustajaehdokkaat taas näkyviä, lupaavia ja jopa karismaattisia. Ihmiset tekevät muutoksia, eivät puolueorganisaatiot.

Uudessa vaalitavassa ehdokkaan saama oma äänimäärä ratkaisee, saadut ehdokkaiden äänimäärät pannaan yksinkertaisesti suuruusjärjestykseen vaalipiireittäin ja vaalipiirille määritetty eduskuntapaikkamäärä rajaa viimeisen läpi menevän - laskennassa ja läpimenossa ei käytetä suhteellisuutta eikä vaaliliittojen haamuääniä toisten eduksi.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen - väritön puolue ei saa valovoimaisia ehdokkaita, mutta voivat saada tasaisen käyrän ehdokkaita, jolloin henkilökohtaiset huippuäänimäärät eivät nosta äänikuninkaiksi ketään, joten ehdokkaat asettanut puolue/ aatesuunta ei saa "oikeutta" saamilleen kaikille äänille.

Peilatakseen tätä puolueen/ aatesuunnan/ kansalaisliikkeen saamaa kannatusta valittuihin edustajiin, lasketaan vaaliäänien ynnäyksen jälkeen kullekin valitulle ehdokkaalle hänen oma painoarvo - ääniluku, oman vaaliliiton saamista kokonaisäänistä.

Jokaiselle kansanedustajalle tulee näin oma henkilökohtainen painoarvo äänilukuna itse äänestyksiin eduskunnassa. Toisella edustajalla voi olla 1,6 ääntä kun taas jollakin on "vain" 0,85 - esimerkkeinä - suurimman osan saadessa noin yhden äänen. Kuitenkin eduskunnan äänestyksissä nuo pienet äänierot voivat ratkaista äänestyksiä.

Tässä uudessa vaalitavassa kansalaiset saavat välittömämmin omat todelliset suosikit heille kuuluviin ja ansaittuihin painoarvoihin. Kansan valinnat menevät paremmin läpi myös äänestyksissä itse eduskunnassa.
Siis kerrattuna tämä tarkoittaa, että esim. jostain vaalipiiristä nousseet 10 edustajaa ovat valitut suoraan henkilökohtaisten ääniensä perusteella ja sitten kullekin lasketaan oma henkilökohtainen ääniluku haettuna kunkin puolueen/ vaaliliiton kokonaismäärästä tietyllä laskentakaavalla (mm. edustajan saaman henkilökohtaisen äänimäärän osuus kaikista vaaliliiton/ ryhmän kaikista äänistä).

Jokaisella edustajalla on oma yksilöllinen kannatuksensa mukainen painoarvo äänilukuna eduskunnan äänestyksissä. Näin toteutuisi kansan suoratahto ja vaalit tulisivat henkilö- eikä puoluevaaleiksi. Testi edellisen vaalien saaduilla äänimäärillä muuttaa runsaasti ns. viimeisten paikkojen henkilösisältöä, mutta painotus eduskuntaäänestyksissä palautuu henkilökohtaisten äänilukujen jälkeen liki samaksi, kuin se oli perinteelliselläkin vaalitavalla.

Mitä me tästä hyödymme, kun muutamme vaalitapaa kansalaisten todellista tahtoa vastaavaksi. Me hyödymme sen, että juuri nämä ihmiset, jotka kansa on sinne vahvasti halunnut, saavat painoarvoisensa mahdollisuuden vaikuttaa todellisiin päätöksiin, heillä ollen enemmän ääniä kuin niillä, joille kansalaiset vähemmän suosioitaan jakoivat.

Tässä menettelyssä pienetkään äänestyspiirit eivät tule kärsimään, koska maa on jaettu edelleen vaalipiireihin ja kullakin vaalipiirillä on aina kuninkaansa ja kuningattarensa. Tämä uusi systeemi ei myöskään "sorsi" pieniä puolueita - nyt ratkaisee itse ehdokkaan valovoimaisuusarvo.

Suomi ja maailma ovat muuttumassa. Lähenemme kansalaisyhteiskuntaa, jossa suora kansalaisvaikute kasvaa - kansa ottaa päätöksiä omakseen ja kansalaisäänestykset myös vaalien välivuosina tulevat lisääntymään, näin ollaan enemmän ajan hermolla ja kansalaisten "iholla".

Lopuksi on mielenkiintoista se, että tällä uudella äänestys- ja äänilukupolitiikalla eduskunta alkaa muistuttamaan enemmän itse kansakuntaa, joka kuitenkin nämä työtehtävät edustajilleen järjestää. Eduskunta on sinne pääsemistä sekä siellä vaikuttamista ja tämä uusi äänilukuvaalitapa ratkaisee nämä kaksi eri asiaa.

Nyt elämme puolueiden ja niiden koneistojen painottamaa puoluemarkkinademokratiaa, kun taas suoravaikutteisemmassa kansalaisyhteiskunnassa lähenemme välittömämpää kansalaisdemokratiaa. Samalla eduskuntavaalit tulisivat henkilövaaleina mielenkiintoisemmiksi ja äänestysprosentti kasvaisi.

Nettilinkki:
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/Suhteellinen_vaalitapa [suhteellinen vaalitapa] --
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/D%27Hondtin_menetelm%C3%A4 [D´Hondtin menetelmä] --


Ilkka Luoma

Kuva:
B0000402.JPG
. 15.tammikuuta 2006, klo 13:41. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.


Kuvateksti:Kaltaiseemme demokratiaan kuuluu vapaa äänestys. Meillä on yksi ääni annettavanamme. Valitsemamme edustajat mm. eduskunnassa käyttäytyvät enempikin puolueensa ja ryhmäkurin mukaisesti kuin suoraan edustaisivat äänestäjiään, siis työnantajiaan. Ihmiset ovat erilaisia, saadut äänimäärät ovat erilaisia, siis myös kunkin edustajan käyttämät valtuudet yksilöllisin ääniluvuin. Tavoitteena on saavuttaa suorempi kansalaisvaikutteellinen yhteiskunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti