Karkaavatko työt ja ostovoima - kolme suurta uhkaa

(ITC-media varoittaa käytävästä verkkokaupasta, työnantajat pyrkivät kalliiden työvoimakustannusten paineessa automatisoimaan kaiken mahdollisen ja Nokia alentaa 5000 ihmisellä henkilötyökustannuksiaan luomalla yrittäjämahdollisuuden "poispotkittavilleen")

[ ... tavallinen kuluttaja oppiessaan internetin salat, ostaa sieltä mistä saa halvimman laatutavaran - vaikka Saksasta. Japanissa tehdasvierailijajoukko katseli työntekijätöntä autotehdasta - kaikki oli automatisoitu, vain robotit työskentelivät 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa, tuottavuus ja kasvu olivat nostettu huippuunsa ... ]

Nokia joutui kurimukseen, kun huomasi "liian myöhään" työkalujensa vanhentuneen maailmanlaajuisessa kilpajuoksussa kuluttajien ostohaluista. Nokia tarjoaa "poispotkittaville" yrittäjyyskorttia, jossa mm. osuuskuntamaisesti voidaan kilpailla uusinnovatiivisesti "pakon edessä" tuote- ja palvelukehityksestä entisten perinteellisten alihankkijoiden kanssa. Näin Nokia luo uutta kehitysvoimaa itselleen, pienemmillä työnteon kustannuksilla.

  

Kolme uhkaa - kolme mahdollisuutta

 
Perinteelliset poliitikot huutavat kilpaa kasvua ja kasvulle kasvua. Samaan aikaan kuluttaja haluaa suuremman pihagrillin, tehokkaamman citymaasturin ja varustellumman kesä-talvihuvilan - kaukomaillekkin pitäisi päästä useammin, ja vapaa-aikaa saada enemmän. Yhtälö ja tavoite tuntuvat maallismaterialistisesti mukavilta, mutta missä menee kasvun - ja mielenterveyden ahdistuksen rajat?


Eläkkeellä halutaan elää pidempään ja terveemmin

 
Elämme kulutus- ja näyttötalousyhteiskunnassa, jota lietsotaan kasvua huutamalla. Tämä kasvun huuto on luonut alussa mainitut kolme uhkaa ja mahdollisuutta, jossa lopullisen vastuun ja toimivuuden takaavat vain luonto ja ympäristö, mistä ammennamme kaiken irti - tyydyttääksemme omistamisen ja näyttämisen halujamme.


1. Ostamme verkosta - yhä enemmän

 
Nyt ostamme jo noin kahdeksan prosenttia tavaroistamme ja palveluistamme internetin välityksellä. Internet ei tunnetusti tunne rajoja, ei mitään reviirin 1] rajoja. Me ostamme sieltä, mistä saamme haluamamme tavaran/ palvelun halvimmalla - mm. Saksassa, missä arvonlisävero on alempi (19%) kuin meillä.

Jos Suomessa olisi EU:n pienin arvonlisävero, voisivat muun muassa muut 'ee-uulaiset' kääntää internet-rahavirtojaan suomalaisille nettikauppiaille, vaikka itse tavara toimitettaisiin aivan muusta maasta! Siellä missä tapahtuu transaktio itse kaupan suhteen - sen arvonlisäveroa noudatetaan *]

2. Automatisoimme itsemme lisääntyvään vapaa-aikaan

 
Palkat nousevat, tavaroiden ja palvelujen hinnat nousevat, kustannukset nousevat, palkat nousevat - niukkuuden ja markkina-talouslakien mukaisesti syntyy inflaatio - elämme globaalisti ottaen jatkuvassa niukkuudessa - kaikkea ei riitä kaikille, ei edes työtä, joka meidät toimenpiteinä elättää. Sitä paitsi me elämme viennistä. Elämme myöskin kansainvälisessä työn uudelleenjaon taistelussa.

Lopulta kilpailussamme automatisoimme itsemme 2] materiaalisen kehityksen kautta vajaille työpäiville, hallitsemattomasti lisääntyvälle vapaa-ajalle ja yhä piteneville työttömyysjaksoille. Maailmalta löytyy aina se henkilötyökustannuksiltaan halvempi toveri, joka tekee enemmän ja ahkerammin - hekin haluavat tähän kulutuskasvuhissiin mukaan.


3. Kansainvälinen kilpailu rankaisee sitä, joka ei ymmärrä olla kuluttajan iholla!

 
Nokia kipristelee muutoksen kourissa, sellaisen muutoksen, jota niin vanhat kuin uudetkaan poliitikot eivät ole vielä edes ymmärtäneet [?] Vaadimme työtä, vaadimme elintasoa, vaadimme parempaa palkkaa ja vaadimme parempia yhteiskuntapalveluita. Nämä vaatimukset maksavat, ja ne ovat maksaneet meille työn hinnan noustessa itse työn siirtymisen halvempien tovereiden maihin.

Nokia järjestelee 5000 työntekijäänsä mieluusti yrittäjiksi 3] (ottamaan riskiä), osuustoimijoiksi ja muiden palvelukseen, ostaakseen sitten heidän palveluitaan halvemmalla kuin mitä olivat aiemmin palkolliskuluina. Samalla Nokia saa vaipuneeseen alihankinta-verkostoonsa uutta piristettä ja kilpailun eloa. Nokia jäi innovaatiokilpailussa toistaiseksi toiseksi - Omena ajoi ohi. Nokian "innovaatiomeloni" ei ole mahtunut kuluttajien "lippalakkeihin" ja nyt liian kalliit työntekijät pitää saada "lähtemään kun hauet tuvallisesta kaislikosta".


Nyt ei riitä sanahelinä ja kansallinen sirkushuvi!

 
Poliitikko voi kuittailla sana- ja lausekikkailuilla - elämä on ja siinä ei tunneta kuin kilpailu - alusta loppuun saakka. Työ- ja elinkeinoelämä ei voi vain puhua, sen on tehtävä. Vastuu on tekijöissä ja kuluttajissa. Vastuu on yhtenäishengessä, jossa tarvitaan kansalaisnäkemystä - missä mennään Suomi, ja minne tähtäämme huomenna?

Kansakunta suojelee reviirinsä, mutta joutuu nykyisellä kulutustasollaan hyväksymään globalisaation ja integroitumisen. Elämme viennistä - maksaaksemme tuontimme. Kahta emme saa ilman toistaan - joudumme aina antamaan, kun haluamme ottaa. Maapallo on kuitenkin kaikkien tovereiden yhteinen resurssi - ja sen voimavarat ratkaisevat kuinka jaamme yhteisen kakun ja mitä riittää kullekkin. Lopuksi yksi kysymys: "Oletko valmis luopumaan, varjellaksesi itseäsi ja maatasi vierailta vaikutteilta?"
...

*]Arvonlisävero on kulutusvero, jota ei voi toistaiseksi säädellä progressiivisesti. Kulutusvero on huomisen vero, joka voi säästää ympäristöämme. On huomattavaa, että arvonlisävero edustaa yhä suurempaa osuutta verokertymistä ja on edelleen huomionarvoista, että esimerkiksi Kiinasta tuotu T-paita tms. "halpatuote" tuottaa Suomen valtiolle enemmän arvonlisäveroa kuin valmistavalle tehtaalle liikevaihtoa - per kpl!


[?]
Onko niin, että vaalilupaukset ovat vakio "petoksessaan", jotta päästään vallankahvaan kiinni - kuinka käy nyt, kun hallitusneuvottelut alkavat? Ymmärtääkö poliitikko sittenkin enemmän, muttei sitä ENNEN vaaleja voi rehdisti äänestäjilleen sanoa - ja ymmärrys herää vasta sitten, kun valta on varmistettu - neljäksi vuodeksi. Unohtaako kansa, vai tietääkö kansa sittenkin?

--------------------------------------------------------------------------------

Viitteet tekstistä
1] ... http://ilkkaluoma.blogspot.com/2008/01/ ... minen.html ...
2] ... http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/02/ ... emaan.html ...
3] ... http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi ... misto-oven ...

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.vuodatus.net

...


Cc: raimo.sailas@vm.fi ; jorma.ollila@nokia.com ; paavo.arhinmaki@vasemmisto.fi ; taru.tujunen@kokoomus.fi ; timo.laaninen@keskusta.fi ; mikael.jungner@sdp.fi ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; mauri.pekkarinen@tem.fi ; paivi.rasanen@kd.fi ; erkki.tuomioja@eduskunta.fi ; anni.sinnemaki@tem.fi ; jyrki.katainen@vm.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu
Sent: Saturday, April 23, 2011 7:38 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Ihmisen onni on rajallinen luonnonvara...


Kansalaiset ratkaisevat onnen rajansa
[6941/421118]

"Vain muutaman euron tähden"

Uutisointi kertoi, että maksukäyttäytymisemme on leväperäistynyt - olemme likeistyneet etelä-eurooppalaisiin - maksuja lykätään ja hyväksytään jopa 10 euron muistutuskulut per muistutus ja lasku – suuressa mittakaavassa pelkona on se, että etelä-eurooppalaiset valtiot - Kreikka, Portugali, Espanja ja Italia leväperäistyvät myös valtiollisten velkojen mittakaavassa – kuka maksaa?

[ ... kansalainen panttaa rahaa tilillään ja liruttaa laskunsa maksun yli eräpäivän - näin säästäen tunnetta, että tilillähän on rahaa. Matti Meikäläinen luottaa, että muutaman päivän viivästys ei laukaise muistutuslaskua ja päättää, että maksaa sitten ensi viikolla ... ]

Viivästysmaksut, -korot ja perintäkulut ovat suuri business. Perintäyhtiöt elävät tuolla myöhästymisten ja maksamattomuuksien tulvalla - aina käräjille saakka. Periminen on automaattigeneraattori vallankin nyt, kun eletään 0-korkojen aikaa. Markkinataloussääntöjen mukaan liiketoimintaa pitää kehittää ja voittoja kasvattaa.

...

[ Käytännön liiketoimintamalli:

Vähän puhuttu, mutta hyvin käyttökelpoinen rahasampo on ostaa "toivottomia ja maksamattomia laskuja" alkuperäisiltä laskuttajilta ja lähteä perimään niitä mitä moninaisimmin keinoin ja tavoin. Näin se menee:

Jollain yhtiöllä on saatavamäärä vaikkapa 100.000 euroa ja se laskee, ettei se omin voimin saa kasaan likikään tuota summaa - niinpä tuo maksamattomien laskujen läjä myydään perintäyhtiölle hintaan esim. 10.000 euroa - hyvä näin, tulihan edes tuo määrä kassaan. Seuraavaksi perintäyhtiö käynnistää prosessit ja aluksi generoi lisää huomautus- ja viivästyskuluja tulikivenkatkuisin terveisin - kunnes yksittäiset kokonaissummat ovat miehekkään kokoiset ja homma viedään käräjille. Näin perintäyhtiö voi generoida ostamansa 10.000 euron läjän huomattavasti suuremmaksi kuin alkuperäinen 100.000 euroa (jonka hinta oli siis 10.000 euroa) - kätevää, eikö? Mutta velka on maksettava, se kuuluu toimivan yhteiskunnan perusperiaatteisiin, mutta millaista rosvoamista sallitaan suhteutettuna se siihen liiketoimintariskiin, joka on otettu. Tässä muhii mielenkiintoinen lakimiestehtävä]

...

0-korkojen aikana perintäyhtiöille on parempi, etteivät asiakkaat maksa laskujaan ajoissa!

Yhteiskunta on täysillä mukana hyväksymässä esimerkiksi 15 euron maksamattoman laskun viivästyksestä muutamalla päivällä jopa 8-10 euron huomautuslisän, jolloin tuo edellä mainittu perintäbusiness syntyy - ajatelkaa esimerkiksi sähköyhtiöitä tai operaattoreita, jotka syytävät laskuja jopa satojatuhansia - joka kuukausi. 

5-10 prosenttia joutuu maksamaan tuon huomautusmaksun, vaikkapa 5 euroa - se tekee esim. 400.000:n kokonaislaskukappalemäärällä 200.000 euroa joka kuukausi "täysin tyhjästä" - liiketoiminnan ulkopuolelta, siis maksuna siitä, että eläisimme laskunuhteettomuudessa. Onko tuo voittomäärä kustannuksiin nähden jo rosvoamista, vai pitääkö rangaistuksen olla tuntuva, jotta täsmällinen eräpäivä säilyy mielessä?

Yhteiskunta elää tehokkaasti, kun ennustettavuus on korkea

- yksi ennustettavuus on korkea moraali laskujen maksuissa, mutta mikä on se oikea hinta, kun rangaistus annetaan? Joskus 15 euron lasku voi nousta satoihin euroihin ja joskus huomautusmaksu on enemmän kuin itse alkuperäinen lasku.

Ei ole ihme, että perintäyhtiöt kalastelevat koko laskutuksen itselleen - se on suuri business, varsinkin kun luovutaan printtilaskuista ja siirrytään sähköiseen menettelytapaan, jolloin kustannukset generoida automaattisesti yhä uusia huomautuksia tuo busineksesta jo todella suuren, koska tapahtumamäärät kasvavat koko ajan.

Perintäyhtiöt generoivat riittävän kauan paperillisia laskuja ja kohta sähköisiä, jotta kynnys mennä käräjille ylittyy - näin 15 euron lasku voi maksaa "unohtaneelle" jopa 1000-2000 euroa - onko tämä kohtuullista? Business suuntautuu sinne, missä on helppoa tehdä maksimaalinen voitto. Perintäyritykset ovat tällä kasvun uralla. Onko se yhteiskunnan etu?

Miten asiakas saadaan maksamaan laskunsa ajoissa?

Asiakaspalvelulla ja tuotteen/ palvelun laadulla ja tarpeellisuudella on merkitystä - hyvästä palvelusta halutaan maksaa ja se parantaa myös maksuherkkyyttä itse laskujen osalta. Vuorovaikutus ostaneen asiakkaan ja toimittaneen yrityksen välillä ei ainakaan huononna maksukäyttäytymistä.

Edelleen vielä tänään maksavan asiakkaan mielestä epäselvä jopa virheellinen lasku tulee maksettua, koska pelätään seuraamuksia ja ei uskalleta kamppailla vastaan suuria koneistoja kohtaan. Olisiko näissä väärissä tapauksissa perustettava jokin kansalaislaari, jossa jokainen voisi käydä katsomassa epäkohtia kansalaisten näkökulmasta ja näin saada jopa räikeimmät tapaukset kansalaisten ostoboikottiin?

Keppiä vai porkkanaa?

Olisiko hyvä idea, jos uskolliset ja säntilliset asiakkaat palkitaan aika-ajoin - ikäänkuin tarkkuudesta tulisi hyve ja kansalaisten keskuuteen kilpailu, kellä olisi eniten parempaa A-luokkaa hyvästä maksukäyttäytymisestä. Olisiko porkkana parempi kuin keppi, jonka kohtuuttomuus hipoo reaalikorkojen aikana täyttä liiketoimiahneutta.

Ole tarkka eräpäivien osalta, muutoin tuet suuresti laskuttavaa yritystä tai perintätoimistoa miltei puhtaalla lisävoitolla, sillä ei ole mitään liiketoimintaälykkyyttä generoida automaattisesti paperisilppua postilaatikoihin yhä uusilla ja kasvaville huomautuskuluilla. Toisaalta perintäyhtiöiden business on juuri tässä ja heidän kekseliäisyydellään ei ole rajoja, koska he ovat 'hyvällä asialla' - on kansalaisvastuuta maksaa reklamoimattomat laskunsa ajoissa.

"Vain muutaman dollarin tähden"  -  olisikin etu koko kansakunnalle, jos perintätoimistot menisivät itse konkurssiin - olisihan se merkki, että kansalaiset oppivat maksamaan laskunsa ajoissa!

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.vuodatus.net

...  

Sent:

Cc: paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; mikko.alatalo@eduskunta.fi ; anni.sinnemaki@eduskunta.fi ; esko-juhani.tennila@eduskunta.fi ; juha.rehula@stm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; mauri.pekkarinen@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; jaakko.laakso@eduskunta.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu

Sent: Wednesday, May 26, 2010 10:21 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - "Velka veli otettaessa - velipuoli maksettaessa"

...

Maksuviiveet ovat suuri business laskuttajille ja perintäyhtiöille