Näytetään tekstit, joissa on tunniste vienti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vienti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. toukokuuta 2011

Ajaako Kiina Yhdysvaltojen ohitse?

Kiina on noussut monella saralla jo maailman suurimmaksi ja ottanee ykköspaikkansa muuallakin, väkilukusuhteellansa 1,345/6,2 [Cn/Maapallo]. Kiina on tuhansia vuosia vanha sivistys- ja kulttuurivaltio – omine sotineen, kun taas USA on kulutusyhteiskunta muutaman sadan vuoden ajalta – ennen olleina alkuperäintiaanien maina, jotka eurooppalainen valloittaja-valkoinen ristin ja miekan rotu anasti, siirtäen intiaanit reservaatteihin.

Nyt USA vaatii voimakkaasti Kiinaa huomioimaan ihmisoikeudet sekä kuluttamaan enemmän, jotta syntyisi mm. amerikkalaisille lisää vientimahdollisuuksia Kiinaan ... valkoinen mies tietää, että olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa.
...


25042006 – USA:n edellinen presidentti George W. Bush tapasi kotipihallaan uuden maailman vaihtoehdon, Kiinan presidentin Hu Jin Tao´n *]. Valkoinen mies valloitti aikoinaan, itsensä asettamalla etuoikeudella, maat ja alkuperäiskansat lännen loputtomilla preerioilla.

Entisaikojen "George W." opetti itseasetetulla itsestään selvyydellä intiaanit ymmärtämään, että valkoisen miehen laki on myös punaisen miehen laki. Tänä päivänä Yhdysvaltain presidentit opettavat samalla tavalla lännen markkinatalouden hyvyyttä kaksinaamaisesti demokratian nimissä, mutta oman edun tavoittelu etusijalla.

Kiinan presidentti vieraili voima-akselin toisessa päässä USA:ssa hakemassa etuisuuksia maallensa. USA:n presidentti koetti saada kolleegaltaan samoin etuisuuksia maallensa suurimpana huolena velkaantumisen keltaiselle miehelle.


USA:n halusta kauppa on vapaata ja USA osaa kuluttaa sekä Kiina myydä.
Amerikkalaiset ostavat itsensä kipeiksi edullisista kiinalaisista tuotteista, koska eivät itse kykyne niitä riittävän halvalla valmistamaan. Kiina rahoittaa USA:n jättiläismäistä kauppavajetta kuin myös USA:n liittovaltion budjettia.

USA turvaa oman edun tavoittelua opetuksena demokratiasta niin Irakissa ja Libyassa, kuin kaikissa niissä valtioissa, missä energiaa on saatavilla ja joissa USA:n mieleistä kauppapolitiikkaa ei harjoiteta. Kiina on taas uusi kasvava mahtitekijä omanlaisella yhteiskuntatavalla, jossa George W.:n opetus demokratiasta ei kanna USA ehtoisesti hedelmää.


Kaikki maat ja kansat eivät alistu valkoisen miehen tapoihin
Amerikan mantereen alkuperäkansat pantiin järjestykseen ja herran nuhteeseen. Valkoinen mies ryöväsi, siis varasti intiaaneilta, ikiaikaisen oikeuden maahan ja perinteisiin.

Nyt valkoinen herra on varuillaan keltaisen herran kasvavasta mahdista
George W. on lukenut historiansa tai - hänelle on kerrottu - että Kiina jo aikoinaan sitkeydellä ja odottamisen taidolla kasvoi maailman suurimmaksi kauppavaltioksi ja tekniikan ja sivistyksen kärkimaaksi. George W. myös tietää, että hänen edustama kulttuuri on noin muutama sata vuotta vanha, ja hänelle on luultavasti kerrottu, että kiinalainen kulttuuri on vaikuttanut muutamia tuhansia vuosia.
...


YLE 1 esitti viikonloppuna dokumentin, joka herätti myös eurooppalaisen valkoisen ajattelemaan mitä meidän siirtolaiset ja heidän jälkeläiset ovat tehneet. Meidän oma eurooppalainen koetinkivi on tunnustaa lopulta omat toimemme ristin ja miekan voimalla Väli- ja Etelä-Amerikassa. Intiaanit Pohjois-Amerikassa ovat taantuneet reservaatteihin ja heidän ikivanhat perinteet ja tavat ovat murskatut valkoisen miehen opetuksen alttareille.


Valkoisen kulutus- ja näyttötalousmiehen ylivertainen sotakoneisto
George W.:n markkinavoimavalloitus ylivoimaisella sotakoneella poliisina etsien energialähteitä itselleen Molokin kidan kaltaiseen loputtoman kasvun kulutusjuhlintaan tuhoaa vääjäämättä koko maapallon. Valitettavasti Kiinassa kaupungistunut väki on ottanut amerikkalaisen ostovoimakäyttäytymisen vastaan kritiikittömästi.

Kiina perustelee oikeuttaan samaan, väestönsä mukaiseen oikeuteen nauttia "länsimaalaisittain" elintasosta asumisen mukavuutena ja liikkumisen helppoutena. George W.:n kauhistuksena siintää kiinalainen kulutus kuten heillä itse.

Kiinalaisten saavuttaessa amerikkalaiset tarvitsemme pari uutta maapalloa, mutta pienellä insinööriprojektoinnilla sekin lienee mahdollista. George W. on pyytänyt kiinalaisia hillitsemään kulutustansa. Pyysipä myös nostamaan valuuttansa juanin arvoa, jottei USA osta itseään köyhäksi kiinalaisista tavaroista.

George W. oli kohdannut vertaisensa
Valkoinen mies voi joutua ottamaan oppia uudesta järjestyksestä keltaiselta mieheltä, maistaen lääkettä, mitä historiassa punaiselle miehelle väkivalloin tarjosivat. Maailmanjärjestys voi kohdata keltaisen miehen vapaaehtoisia oppeja pienen kiinalaisen kulutusharjoittelun jälkeen.

Viimein ehkä huomaamme, että kaltaisemme edustuksellinen demokratia oli aikakausituote ja kaltaisemme kulutusjuhlinta oli viedä koko maapallon tuhoon luonnon monimuotoisuuden ryöväyksenä ja elinolojemme miltei lopullisena saastuttamisena. Toivottavasti kiinalainen kulutusjuhlakokeilu ei kestä pitkään.

*] Vanha perinteellinen kirjoitusasu – nykyisin Hu Jintao.


Ilkka Luoma

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kansakunnat kulutusjuhlien puristuksessa

Markkinatalous lietsoi kreikkalaiset ja portugalilaiset kuluttamaan – kasvua kasvulle. Ja kiinalaiset myivät keräten samalla maailman suurimmat ”käteisvarat”, joista voi syntyä osaratkaisu Portugalin, Espanjan ja Italian kulutusjuhlaongelmiin. Kansat olivat eläneet yli varojensa. Yhteenkuuluvuus ja ryhmähenki syntyivät hulabalookulutuksesta – kuten meilläkin 1980- ja –90-lukujen taitteessa, jonka jälkimainingeista saksalaiset pelastivat meidät – olimme likellä velkasaneerausta ja vararikkoa 1992 – valuuttamme olivat lopussa.
...

[ ... tutkijat ovat löytäneet nykyihmisille yhteenkuuluvuutta ja joukkohenkeä markkinatalouden kilpailuviettisestä kulutukseen houkuttelemisesta - kuluttajat joukkomanipuloivat toisiaan ostamaan sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus hankkia ... ]

Pari kertaa vuodessa eräs tavarataloketju kirjaintunnuksensa alta lanseeraa kärsämarkkinat äänitrumpetisoiden merkin, että on aika rynnätä notkuvien tarjouslaarien kimppuun. Myöskin pari kertaa vuodessa tunnettu tavaratalo iskostaa mieliin värillistä hulluutta joukkovoimailmiönä rynnätä alennustuotteiden sekaan - näistä ominaisuuksista tutkijoiden mukaan syntyy joukkohenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteiskunta toimii kuluttamisella. Jo pienestä pitäen meidät valmennetaan mainonnalla ostamaan kaikkea sellaista, mistä kokisimme iloa, näyttämisen halua, tarpeellisuutta tavarasta ja lopuksi osassa tuotteissa ja palveluissa on sitä välttämättömyyttäkin.

Kaupunkilaistunut kuluttaja on vieraantunut siksi runsaasti jatkuvaluonteisesta työstä, että hänelle on pitänyt keksittämän ajanvietettä. Suureksi ajanvietteeksi kutsutaan myös shoppailemista. Markkina- ja mainosgurut ovat oivaltaneet, että joukkoliikkeet aktivoivat ihmisiä liikkeelle, pitää vain saada innoke. Innokkeeksi riittää aiheutettu huoli, ettei sitä/ niitä riitä kaikille - tästä syntyy ryntäys.

Ihmiset jonottavat puolihintaisia kaukomatkoja tunnetun tavaratalon ovien takana jo kaksi tuntia ennen avausta. Huoli riittämättömyydestä, siis niukkuuden tunnistus on herättänyt kuluttajat ennen normaalia aamukukonlaulantaa. Pelko jäytää mieliä, ... ehdinkö. Odotus palkitaan ja sinnikkäimmät asiakkaat/ kuluttajat saavat matkansa. Joukkovoima teki tehtävänsä - matkalle lähtijät lippuinensa ovat kuin yhtä perhettä ja hotellien nimiä jo pohditaan.

Mielenkiintoiseksi tekee asian tutkijoiden toteamus alennussirkuksien joukkohengestä ja yhteenkuuluvuudesta. Massakuluttaminen, pelko loppumisesta (siis kokonaiseliöstön ikuinen niukkuus) ja samaistusreaktiot synnyttävät urbaaniin kulttuuriin reviiriytymistä, joukkohenkeä ja jakaantumista meihin "fiksummin valinneisiin ja noihin ajattelemattomimpiin". Osaamme harrastuksena erinomaisen hyvin arvioida toisten "älyttömiä" ostoksia ja omia perustellusti hyödyllisiä hankintoja.

Mikä tekee värilliset hulluuspäivät tai kärsämarkkinat meille niin yhdistäviksi? Sen tekee ahneus "halpaan" hintaan. Pelko loppumisesta ja niukkuudesta ajaa eläinkuntaakin jatkuviin ponnisteluihin, koska perustarpeiden löytäminen on jatkuvaa taistelua kilpailuna saannosta. Eläinkunnalla ei kylläkään ole halpuutta, ainoastaan välillä hiukan helpompaa metsästystä.

Täytyy muuten todeta, että esim. tämän kevään kulutuksen ja alennushulluuspäivien ovien takana jonottajat olivat 70-80%:sti naisia (mm. Itäkeskus - Hki) - kotirouvia, vapaapäiväläisiä, mutta yllättävän vähän miehiä, vaikka alennuslaareissa oli myös miehisiä hyödykkeitä työkaluista partavesiin (miehet saattavat käyttää vapaa-aikaansa sitten mm. sohvilla loikoiluun :-). Tutkijoille riittää sarkaa tässä ilmiössä vielä tämän yhteenkuuluvuus- ja joukkohenkeä parodioineen analyysivipraation jälkeenkin.

Kuluttamisen mandra iskee alitajuntaan jo imeväisiässä tahteina, sävelinä, kuvina ja merkkeinä. Meille urbanisoituneille luonnosta vieraantuneille kulutusobjekteille riittää niin kauan vertailevaa ostoskäyttäytymistä, kun ympärillämme oleva luonto jaksaa yhteisiä koko luomakunnan voima- ja raaka-ainevaroja tuottaa 1%:lle elävästä kokonaisbiomassasta, mitä ihmiskunta kaikkinensa edustaa.

[kuivakkaalla huumorilla, mutta vakavuudella kestävän mielellisen ja aineellisen kehityksen puolesta]

Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka


_____________________________
Kuva 1.
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661729/ --- [ DSC_7101.JPG ]

Kuvateksti **]:
Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.

Kuva 2.

--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661725/ --- [ DSC_7103.JPG ]

Kuvateksti *]:

Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.
...


US Puheenvuoro

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Perinteellinen paperinvalmistus loppuu maassamme?

Muistamme ientiä nytkäyttäneen paperilakon ja työsulun - saiko maineemme varmana toimittajana kolauksen? Suomi sai takkiinsa runsaasti kun jalostamaamme paperia ei valmistettu seitsemään viikkoon. Kansantaloudelliseen tappioon ja markkinaimagoon aihetetun tahran syyllistä on turha hakea.

Maailma on muuttunut; nyt on menossa kansainvälinen työnjaon uudelleen järjestäyminen. Eilisen ja tämän päivän kehitysmaat ottavat osansa työnjakautumisesta hinta- ja laatukykynsä mukaisesti.

03072005 - Paperilakko ja työsulku olivat ratkaiseva taisto, jossa ei saavutettu suomalaiselle työlle mitään. Nyt jo muilla aloilla oleva mahdollisuus ulkoistaa on myös mahdollista paperitehtaalle. Lakon aikana uutisoitiin StoraEnson tutkivan kokonaisten paperikoneiden siirrosta Kiinaan. Kiinalaiset ovat jo aiemmin siirtäneet täysiä tehtaita ja voimalaitoksia omaan maahansa länsimaista.

Nyt ei ole kyse pelkän työpaikan siirtymisestä, nyt on myös kysy kokonaisten tuotantolinjojen siirrosta sinne missä työnteko on edullisempaa ja missä kulutusmarkkinat ovat lähellä.

Suomalainen perinteellinen paperinvalmistus loppuu reilussa vuosikymmenessä. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: epäkurantit siirtokelvottomat koneet ja eläköitynyt paperiväki jää Suomeen ja itse tuotannon omistus jää osin suomalaisille kansainvälisille yhtiöille.

Toisessa vaihtoehdossa paperintekoammattitaito voi siirtyä nousevaan mekaanisen puunjalostuksen alueelle; kaiken kokoisten talojen suunnitteluun ja niiden komponenttivalmistukseen vietäväksi ympäri maapallon. Puurakentaminen on kokemassa uutta nousuaan. Puu ja puuyhdisteet ovat ehdottoman käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja.

Suomi tulee olemaan jatkossakin maailman paras paperikoneiden valmistaja; tähän liittyvä insinööritaito on tunnustettua esim. Kiinassa. Mm. Metso sai juuri suuren konetilauksen Kiinan Shandongin maakunnasta. Kiinassa on runsaasti suomalaisten suunnittelemia paperi- ja sellulinjoja.

Paperilakko ei vaikuttanut millään lailla meneillään olevaan kansainväliseen työnjakoon, paitsi siltä osin, että ulkomaalaiset suurpaperinostajat vaativat suomalaisia hajauttamaan paperinvalmistustaan Suomessa olevan tuotantoriskin vuoksi.

Paperilakko ja työsulku toivat ainoastaan koko kansan tietoisuuteen Paperiväen jo ennestään suuret palkat ja hyvät edut. Tärkein saavutus oli se, että ulkoistaminen ulottuu myös pyhimpään edunvalvonnan linnoitukseen, toistaiseksi vahvaan Paperiliittoon. Globalisaation myötä myös paperiväki yhtenäistyy seuraavan vuosikymmenen aikana maailmanlaajuiseksi vaikuttajaksi.

Koko paperiala sai ansaitsemansa huomion, nyt me tiedämme työnjaon uusreformin alkaneen ja sen koskevan koko maapalloa. Paperiliitto oli tässä viestinnän airueena ja tunnetuksi tuojana Suomessa. Nyt voimmekin keskittyä tiiminä suunnittelemaan kuinka operoimme itsellemme ne työtehtävät, jotka maailmanlaajuisessa logistiikassa sopivat meille osaamisemme ja kilpailukykymme puitteissa.

Erosiko Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen liian myöhään?

Ilkka Luoma

...

*/ Kuvatekstiä lisää----

Suomessa perinteellinen paperiteollisuus bulkkilaaduilla lähenee loppuaan. Pärjäämme vain erikoislaaduilla, joiden teossa tarvitaan sitä kuuluisaa suomalaista osaamista. Paperikoneita tullaan siirtämään kaukoitään halvemman työvoiman piiriin, samalla päästään markkinoiden keskelle, vaikkakin peruspaperin käyttö informaatioalustana tuntuisi vanhanaikaiselta.

Metsäteollisuutemme joutuu etsimään uusia osaamisalueita. Mekaaninen metsäteollisuus ja puurakenteet ja liitokset muihin materiaaleihin nousevat arvoon arvaamattomaan. Kuvassa Mäntyharjulla puurakenteinen silta, joka edustaa uutta osaamista. Aika näyttää kuinka hyvin tämä ennakkoluuloton kokeilu kestää. Sillassa on ilmettä, ja se tuntuu luonnolliselta. Kuva otettu 23.03.2006, kello 13:57. DSC_11244.JPG. 2,41 MB. Paikka: Vihantasalmi. Photo by Ilu 2006
...


US Puheenvuoro

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Lakko on menneen maailman ase!

Kahden yhtiön paperitehtaat pysähtyivät toimihenkilöiden lakon vuoksi. Viimeksi lakkoilivat jäähyllä olevan Jouko Ahosen joukot – paperihan on auringonlaskun ala, perustuotteina. Meillä on hidaskasvuinen raaka-aine ja liian nopeakasvuinen palkkakehitys. Lakko on nyt kohtalokas, kuten oli Ahosen lakot jo vuosia sitten.

Ei pelkkä palkka, vaan korkean hyvinvoinnin hintana palkkasivukulut ja energia- ja muut kulut. Lakko on menneen maailman ase – nyt vaaditaan konsensusta, yhteishenkeä ja jopa palkkojen laskua, jos aiomme töitä Suomessa ylläpitää – halvemmat toverit kehittyvissä maissa ottavat mielellään tehtäviämme. On käynnissä maailmanlaajuinen työn uudelleenjaon taistelu!
...


04042005 - Pidemmälle koulutetuilla on samanlainen lakko-oikeus kuin muillakin, mutta ...

Lakkoilu on taas ylittänyt uutisoinnin. Lakko on aina merkki epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että joustavuus loppui. Lakkoilu on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut mitään luottoa tekijän ja teettäjän välillä. Lakko on vanhanaikainen ja alkeellinen ase, joka saan aikaan pidemmällä jänteellä vain vahinkoa. Vastuulliset ihmiset eivät tarvitse lakkoja. Vastuulliset työnantajat huolehtivat tärkeimmästä voimavarastaan, työntekijöistä.


Lakot ovat vähentyneet viime aikoina. Esimerkiksi USA:ssa edesmennyt presidentti Reagan erotti lakkoon menneet lennonjohtajat ja palkkasi ilmavoimista uudet. Vielä 80-luvulle saakka Japanissa työnantaja huolehti tekijänsä kehdosta hautaan.

Kuuluisa patruuna Valkeakoskella järjesti duunareilleen kodit, tarhat, koulut, itse työn ja vieläpä jalkapallojoukkueen. Juuso Wallden huolehti kaikesta; hän valitsi olohuoneiden tapetitkin.


Lakko keksittiin dinosaurusaikana, jossa vastakkain oli Jussi ja jumala

Työnantaja otti kaiken irti, ei säästänyt kallisarvoisinta "omaisuuttaan", työntekijää. Työnantaja oli kapitalisti, eikä ymmärtänyt virheitään, vaan katsoi tilikirjoja. Duunari otti ja hermostui, perustettiin punaisen aatteen liikkeet. Joukkovoima teki tehtävänsä. 80-luvulla saavutettiin tila, joka oli luonut suomalaisen hyvinvointivaltion. Työvoimaliike tuossa muodossaan oli tehnyt tehtävänsä.


Nyt on uusi aika;

vastakkainasettelu on vain yritystoiminnan kilpailuasetelmissa, ei enää tekijöiden ja teettäjien asetelmissa. Vastuuntunto työntekijöistä on ainut keino työnantajalta, jotta kilpailukyky säilyisi. Joukkovoima muuntuu yksilön voimaksi.

Mikäli vastuunkantoa ei havaita työnantajassa, koituu se hiljalleen yrityksien tuhoksi; ne menettävät kilpailukykynsä. Maailmalla on runsaasti yrityksiä, jotka aina tekevät jonkun asian paremmin. Me emme voi lakkoilla, me voimme olla kapeilla toimisektoreillamme vain parhaita ja kyvykkäimpiä.

 

Työ on muuttunut joustavaksi, työsuhteet lyhyiksi


Vuokratyövoima lisääntyy koko ajan. Perinteelliset asetelmat ovat murtumassa. Joukkovoima on muuttumassa tiimivoimaksi. Järjestöt linnoissaan ovat poistumassa muodostuakseen verkostovoimaksi yksilöiden väleille.

Informaatio ei tule enää Helsingin päätoimistolta, vaan välittömästi kannanottoina suoraan yksilöiltä ja verkosta. Työntekijät tuntevat yhtiönsä; puuttuu vain se, että he voisivat osallistua myös pääomasijoituksin. Yhdysvalloissa on yhtiö, jonka kaikki 9000 työntekijää ovat myös omistajina ja tuo yhtiö menestyy hyvin.


Työntekijä ja työnantaja ovat verkostotiimi,

jossa yhdessä vaalitaan yhtiön etuutta kilpailijoita vastaan. Työyhteisö muodostaa hengen, jossa jokainen huolella valittu tiiminjäsen tekee osansa motivoituneena ikäänkuin yhtiön omistajana. Jokainen yhtiöstään ylpeä tiimiläinen saa palkkansa vain tuotoksesta, ei budjeteista ja tämä on oikeasti tiedostettu.

Tämän päivän parhaat yhtiöt huolehtivat työntekijöistään; arvokkaimmasta luonnonvarastaan, jonka innovaatiot luovat kilpailukyvyn. Menestyvä yhtiö kiittää tekijöitään oikeudenmukaisella voitonjaolla tai vaikeat ajat ylittävillä ratkaisuilla. Lakkoja emme enää tarvitse. Ongelmat ratkaistaan täsmähoidolla.


Ilkka Luoma


VERY SPECIAL

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Karkaavatko työt ja ostovoima - kolme suurta uhkaa

(ITC-media varoittaa käytävästä verkkokaupasta, työnantajat pyrkivät kalliiden työvoimakustannusten paineessa automatisoimaan kaiken mahdollisen ja Nokia alentaa 5000 ihmisellä henkilötyökustannuksiaan luomalla yrittäjämahdollisuuden "poispotkittavilleen")

[ ... tavallinen kuluttaja oppiessaan internetin salat, ostaa sieltä mistä saa halvimman laatutavaran - vaikka Saksasta. Japanissa tehdasvierailijajoukko katseli työntekijätöntä autotehdasta - kaikki oli automatisoitu, vain robotit työskentelivät 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa, tuottavuus ja kasvu olivat nostettu huippuunsa ... ]

Nokia joutui kurimukseen, kun huomasi "liian myöhään" työkalujensa vanhentuneen maailmanlaajuisessa kilpajuoksussa kuluttajien ostohaluista. Nokia tarjoaa "poispotkittaville" yrittäjyyskorttia, jossa mm. osuuskuntamaisesti voidaan kilpailla uusinnovatiivisesti "pakon edessä" tuote- ja palvelukehityksestä entisten perinteellisten alihankkijoiden kanssa. Näin Nokia luo uutta kehitysvoimaa itselleen, pienemmillä työnteon kustannuksilla.
  

Kolme uhkaa - kolme mahdollisuutta
 
Perinteelliset poliitikot huutavat kilpaa kasvua ja kasvulle kasvua. Samaan aikaan kuluttaja haluaa suuremman pihagrillin, tehokkaamman citymaasturin ja varustellumman kesä-talvihuvilan - kaukomaillekkin pitäisi päästä useammin, ja vapaa-aikaa saada enemmän. Yhtälö ja tavoite tuntuvat maallismaterialistisesti mukavilta, mutta missä menee kasvun - ja mielenterveyden ahdistuksen rajat?


Eläkkeellä halutaan elää pidempään ja terveemmin
 
Elämme kulutus- ja näyttötalousyhteiskunnassa, jota lietsotaan kasvua huutamalla. Tämä kasvun huuto on luonut alussa mainitut kolme uhkaa ja mahdollisuutta, jossa lopullisen vastuun ja toimivuuden takaavat vain luonto ja ympäristö, mistä ammennamme kaiken irti - tyydyttääksemme omistamisen ja näyttämisen halujamme.


1. Ostamme verkosta - yhä enemmän
 
Nyt ostamme jo noin kahdeksan prosenttia tavaroistamme ja palveluistamme internetin välityksellä. Internet ei tunnetusti tunne rajoja, ei mitään reviirin 1] rajoja. Me ostamme sieltä, mistä saamme haluamamme tavaran/ palvelun halvimmalla - mm. Saksassa, missä arvonlisävero on alempi (19%) kuin meillä.

Jos Suomessa olisi EU:n pienin arvonlisävero, voisivat muun muassa muut 'ee-uulaiset' kääntää internet-rahavirtojaan suomalaisille nettikauppiaille, vaikka itse tavara toimitettaisiin aivan muusta maasta! Siellä missä tapahtuu transaktio itse kaupan suhteen - sen arvonlisäveroa noudatetaan *]



2. Automatisoimme itsemme lisääntyvään vapaa-aikaan
 
Palkat nousevat, tavaroiden ja palvelujen hinnat nousevat, kustannukset nousevat, palkat nousevat - niukkuuden ja markkina-talouslakien mukaisesti syntyy inflaatio - elämme globaalisti ottaen jatkuvassa niukkuudessa - kaikkea ei riitä kaikille, ei edes työtä, joka meidät toimenpiteinä elättää. Sitä paitsi me elämme viennistä. Elämme myöskin kansainvälisessä työn uudelleenjaon taistelussa.

Lopulta kilpailussamme automatisoimme itsemme 2] materiaalisen kehityksen kautta vajaille työpäiville, hallitsemattomasti lisääntyvälle vapaa-ajalle ja yhä piteneville työttömyysjaksoille. Maailmalta löytyy aina se henkilötyökustannuksiltaan halvempi toveri, joka tekee enemmän ja ahkerammin - hekin haluavat tähän kulutuskasvuhissiin mukaan.


3. Kansainvälinen kilpailu rankaisee sitä, joka ei ymmärrä olla kuluttajan iholla!
 
Nokia kipristelee muutoksen kourissa, sellaisen muutoksen, jota niin vanhat kuin uudetkaan poliitikot eivät ole vielä edes ymmärtäneet [?] Vaadimme työtä, vaadimme elintasoa, vaadimme parempaa palkkaa ja vaadimme parempia yhteiskuntapalveluita. Nämä vaatimukset maksavat, ja ne ovat maksaneet meille työn hinnan noustessa itse työn siirtymisen halvempien tovereiden maihin.

Nokia järjestelee 5000 työntekijäänsä mieluusti yrittäjiksi 3] (ottamaan riskiä), osuustoimijoiksi ja muiden palvelukseen, ostaakseen sitten heidän palveluitaan halvemmalla kuin mitä olivat aiemmin palkolliskuluina. Samalla Nokia saa vaipuneeseen alihankinta-verkostoonsa uutta piristettä ja kilpailun eloa. Nokia jäi innovaatiokilpailussa toistaiseksi toiseksi - Omena ajoi ohi. Nokian "innovaatiomeloni" ei ole mahtunut kuluttajien "lippalakkeihin" ja nyt liian kalliit työntekijät pitää saada "lähtemään kun hauet tuvallisesta kaislikosta".


Nyt ei riitä sanahelinä ja kansallinen sirkushuvi!
 
Poliitikko voi kuittailla sana- ja lausekikkailuilla - elämä on ja siinä ei tunneta kuin kilpailu - alusta loppuun saakka. Työ- ja elinkeinoelämä ei voi vain puhua, sen on tehtävä. Vastuu on tekijöissä ja kuluttajissa. Vastuu on yhtenäishengessä, jossa tarvitaan kansalaisnäkemystä - missä mennään Suomi, ja minne tähtäämme huomenna?

Kansakunta suojelee reviirinsä, mutta joutuu nykyisellä kulutustasollaan hyväksymään globalisaation ja integroitumisen. Elämme viennistä - maksaaksemme tuontimme. Kahta emme saa ilman toistaan - joudumme aina antamaan, kun haluamme ottaa. Maapallo on kuitenkin kaikkien tovereiden yhteinen resurssi - ja sen voimavarat ratkaisevat kuinka jaamme yhteisen kakun ja mitä riittää kullekkin. Lopuksi yksi kysymys: "Oletko valmis luopumaan, varjellaksesi itseäsi ja maatasi vierailta vaikutteilta?"
...

*]Arvonlisävero on kulutusvero, jota ei voi toistaiseksi säädellä progressiivisesti. Kulutusvero on huomisen vero, joka voi säästää ympäristöämme. On huomattavaa, että arvonlisävero edustaa yhä suurempaa osuutta verokertymistä ja on edelleen huomionarvoista, että esimerkiksi Kiinasta tuotu T-paita tms. "halpatuote" tuottaa Suomen valtiolle enemmän arvonlisäveroa kuin valmistavalle tehtaalle liikevaihtoa - per kpl!


[?]
Onko niin, että vaalilupaukset ovat vakio "petoksessaan", jotta päästään vallankahvaan kiinni - kuinka käy nyt, kun hallitusneuvottelut alkavat? Ymmärtääkö poliitikko sittenkin enemmän, muttei sitä ENNEN vaaleja voi rehdisti äänestäjilleen sanoa - ja ymmärrys herää vasta sitten, kun valta on varmistettu - neljäksi vuodeksi. Unohtaako kansa, vai tietääkö kansa sittenkin?


--------------------------------------------------------------------------------

Viitteet tekstistä
1] ...
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2008/01/ ... minen.html ...
2] ...
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/02/ ... emaan.html ...
3] ...
http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi ... misto-oven ...

Ilkka Luoma

torstai 17. helmikuuta 2011

Demarit huutavat tuskaansa!

Demarit ja SAK ovat rakentaneet Suomeen osaltansa vertaansa vailla olevan tulontasauskoneiston. Suomessa on keskimäärin erinomainen elintaso, keskimäärin erinomaiset turvajärjestelmät ja toistaiseksi keskimäärin riittävästi rahaa jakava eläkejärjestelmäsysteemi.

Miksi aina tämä keskimäärin - yksinkertaista, koska hiljalleen niin lapsiperheissä, opiskelijoissa, yksineläjissä, työttömissä ja vihdoin myös eläkeläisissä muhii hiipivä tulotason lasku, osallistumattomuus, tietämättömyys huomisesta, luottamuspula ja syrjäytyminen sekä lopulta kansantaloudellinen mahdottomuusyhtälö:

17032007 - Valtiostamme loppuu raha viennin vaikeutuessa, kun kilpailukykymme murenee mm. korkeiden kustannusten ja kohdisteettomien koulutusjärjestelmien vuoksi.


SAK perustettiin taisteluun patruunoita, tehtaanomistajia, ... siis työnantajia vastaan –

huolehtimaan hiukan enemmän rahaa myös duunarin massiin. Siinä tehtävässä työmarkkinajärjestöt, SAK etunenässä, onnistuivat hyvin. Meillä Suomessa oli pienimmät tulotasoerot vielä 1970 ja -80 luvuilla, kunnes viime vuosikymmenenä tulotasoerot ovat olleet jälleen kasvussa.

Lauantaiseurassa YLE-TV1:llä SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (nyk.ent. – myös SDP:n eduskunta-vaaliehdokas) osoitti valtiomiesmäistä taitoa selostaa epäsuorasti miksi SAK:lla oli oikeus raflaten valistaa katsojia hyllytetyllä tv-mässäilyllä ylipaisuneita osinkoja, optiojakoja ja työpaikkojen sekä pääomien karkailua – muistamme SAK vaalimainokset vuodelta 2007).


Niukkuuden torjunta ja näyttämisen halu on tehnyt ihmisestä keräilijän!
Ihminen on aina ollut ahne keksittyään minäkeskeisyytensä ja varastoi ylijäämäänsä varastoiksi rahana, omaisuutena ja ihonalaisena rasvana pahojen päivien varalle. Demarit, vasemmisto ja SAK ovat kamppailleet myös työväestölle "varastoja", omaisuutena, kulutusvoimana ja sijoituksina.

Ihminen on ns. kerääjä, joka mittaa arvoansa mm. "varastojensa" määrällä ja koolla. Jokainen varasto tavarana, omaisuutena ja ostovoimana on aina pois aktiivisesta luonnon kiertokulusta. Näin ihminen onkin varastoivin eläinlaji, joka hamuaa itselleen sellaista kasvu - ja elonjatkamisvoimaa, joka on muilta pois. Kulutamme määräämme suuremman osuuden maapallollisista yhteisistä varannoista.


Demarit ovat olleet vastavoima yliähkyoptioille,

suhteettomille osingoille ja ostovoiman jemmaamiselle liian harvojen taskuun. SAK halua jakaa sitä, mikä kuitenkin yhdessä tehdään. On kansantaloudellisesti sama kuka mahdollistaa, kuka suunnittelee ja kuka tekee - oleellista on se, kuka kuluttaa yhteiset tuotokset ja kuinka/ miten paljon niitä kulutetaan.

Kysymys on jakaantumisesta. Eero Heinäluoma oppi Helsingin Hakaniemessä jakamisen periaatteen, hän oppi myös mikä voima SAK:ssa piilee - kukahan vielä osaisi kanavoida tämän voiman kansankunnan eduksi?


SAK:n ongelma on jäsenistön ikääntyminen ja luottamuksen rapautuminen omiinsa

Suomen ongelma on väestön ikääntyminen. Puolueiden ongelma on nuorten puute aktiivisista toimijoista. Nuoret eivät ole kiinnostuneita puolueista, ei ammattiyhdistysliikkeistä, eikä oikeastaan puoluepolitiikastakaan. Missä vika? Demarit, SAK ja Eero Heinäluoma ovat tosi paikan edessä.

Kuinka herätetään joukkoihin ymmärrys, ettei kaltaisemme meno voi jatkua - olisiko todellisuuden tunnustus keino sytyttää joukot, sytyttää nuoret osallistujiksi huolehtimaan huomisesta. Sytytys ei onnistu lupauksilla, joissa jaetaan sellaista, mitä ei ole olemassa. Paras sytytys on lupaus olla kuuntelija, olla kokoaja ja olla esille ottaja.


Demarit toivat osaltansa elintasoa Suomeen,

SAK lyhensi työaikaa. SDP paransi työehtoja, SDP nosti palkkoja vastavoimaksi loputtoman ahneille osinko- ja spekulaatiokiipijöille. Duunarikin ansaitsi ostovoimaa helpommalla, nopeammin ja tehokkaammin.

Palkkiona meillä on osin tietyillä toimialoilla ulkomaisiin toimijoihin nähden kilpailukyvytön markkina-mekanismi. Emme pärjää puolta halvemmille työtovereillemme. Mitä me teemme? Tässä olisi SAK:n, demareiden ja Eero Heinäluoman mahdollisuus saada uutta sytykettä joukkoihin, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen.


Niin duunari, suunnittelija kuin pääoma voisivat katsoa Suomemme etua,

jokainen meistä voi leikata sellaista, mitä meillä on liikaa - tilalle saisimme kilpailukykyä, kauppaa ja toimeliaisuutta. Me saisimme voimaa kohdata vieläkin suuremmat haasteet; ympäristömme korjaamisen, kohentamisen ja elinkelpoisuuden palauttamisen monimuotoisuudelle ja harmonialle, jonka olemme kulutuskiihkossamme tuhoamassa.


Aika ja vitsit ovat nyt loppuneet

On vain tekojen aika - leikkaamisen ja säästämisen aika. SAK ja demarit kantoivat vastuuta, kun liian itseriittoisilta patruunoilta neuvoteltiin ja lakkoiltiin tulonsiirtoa myös duunarien varastoihin. Nyt nämä varastot ovat täynnänsä sellaista, joka kuuluu muille. On aika purkaa se - se tulee palauttaa luonnon omaan kiertoon ja valinnoiksi myös muille.

On tasapainoittamisen aika - työtätekevä väestö suurempana massana voi ottaa vallan ja tehdä elämänsä suurimman ympäristöteon, luoda elämän edellytyksiä tuleville sukupolville.


Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net/
http://www.facebook.com/first.ilkka

torstai 10. helmikuuta 2011

Suomen ja Kiinan välissä on vain Venäjä!

Kiina on ollut kahdesti jo maailman suurin kauppa- ja tuotantovaltio, 1400-luvulla (keisari Zhu Di ja maailmanmatkaaja, eunukkiamiraali Zheng He) ja toistamiseen 1800-luvulla kiinalaisena teollisuus- ja maatalousvallankumouksena. Nyt meneillään oleva vuosisata on Kiinan vuosisata, jos ympäristömme jaksaa kiihtyvän materiaali- ja energiakäytön.

Kiinassa ympäristönkäyttö per capita on harmonisesti aikalailla suhdeluku 1: ~1, kun esimerkiksi meillä suomalaisilla se on luokkaa 1:6 – 1:8, riippuen laskentatavasta – me siis syömme yhteisiä maapallovaroja keskiarvoon nähden huomattavasti enemmän.  Kiinalaiset rakastavat muistikoita.

Maailmassa napaisuus vaihtuu lännestä itään, ja suuria kansannousuja nähdään seuraavien 90 vuoden aikan mm. USA:ssa ja meidän EU-Euroopassa, jonka ”lopullista” muotoa erityisesti Saksa jo nyt pohdiskelee, huomioimalla maailman suurin raaka-aineaitta Venäjä. ”Maailma muuttuu, eskoseni” – oli ruukattu sanoa. Tänään tieteellisten artikkelien yleisin nimi ei ole enää Mr. Smith, vaan Mr. Li (Kiinan ”virtanen”).
...

[09072006]  Kiinassa on meneillään maailman suurin maaltamuutto jättiläismäisiin kaupunkeihin. Kiinan voima on halpa maaseututyöväestö, jonka työpanosta myydään myös ulkomaille. Yhtäältä mustikan parantaessa näkökykyä kiinalaisille, toisaalla ilmansaasteet ja mm. pakokaasupäästöt estävät yhä enemmän näkyvyyttä Kiinan suurkaupungeissa.

Kiinassa 65% väestöstä asuu maaseudulla, se on sama prosentti kuin meillä kaupungeissa. Kiinan vaurain alue on rannikkoseutu ja erityisesti Shanghain - ja Honkongin pohjoispuolella oleva erityistalousalue (1985-2009).


Kiina on kehitysmaa, jossa valmistetaan miltei kaikkea,

paitsi lentotukialuksia, suuria matkustajasuihkukoneita, sekä pitkälle kehitettyjä tietotekniikan prosessoreja. Kiinasta valmistuu 300.000 insinööriä, joka vuosi, ollen enemmän kuin koko EU:sta ja USA:sta yhteensä. Kiinalainen suunnitteluvoima ylittää länsimaat 10-20 vuoden aikana, ja ei ole, systematisoituessaan ja verkottuessaan, syytä epäillä tämän voimavaran henkisistä ja innovatiivisista kyvyistä.


Kiinalainen uskoo luonnonlääkitykseen,

ja mm. mustikoihin. Kiinalainen luottaa suomalaiseen taitoon suunnittelussa, rehdissä tavassa tehdä kauppaa ja pitää lupauksensa. Suomi myi 1950-luvulla ainoana maana käytettyjä paperikoneita, nimenomaan käytettyinä.

Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka tunnusti Kiinan jo 1950-luvulla, taisi olla 17. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja he arvostavat luottamussuhteita, eivätkä vaihda hevillä uskottavaa kumppania. Nokia on tehnyt jatkuvaa kauppaa vuosikausia samojen operaattoreiden kanssa ja Nokia onkin suurimmillaan ja voitollisimmillaan juuri Kiinassa.


Kiina kohtaa kaikki länsimaalaiset elintasonnousun ongelmat

Me Suomessa tiedämme nämä ongelmat. Kiina luottaa suomalaiseen muun muassa energiankäytön hyötysuhdetehokkuuden hallintaan. Kiinalaiset tietävät, että Suomessa osataan suunnitella tehokkaita puhdistusjärjestelmiä- esimerkiksi vedenpuhdistus.

Suomessa on kykyä ja innovaatiota nähdä huomisen asumismuodot ja asumisen ekologia. Suomessa on innovaatio, joka voi muuttaa ratkaisevasti tapaa elää, tehdä työtä ja asua tuhoamatta ympäristöä ja ihmisen omaa psyykettä. Suomalainen EcoCity –ajattelu etenee Kiinassa hyvää vauhtia.


Suomi voisi olla kiinalainen portti EU:hun

Finnair saa vielä joitain aikoja käyttää ylivoimaansa, kunnes kiinalaisten omatkin lentoyhtiöt tulevat samoille reiteille. Finnair on saanut pienenä, mutta uskomattoman turvallisena yhtiönä lentää lähes monopolissa Euroopan ja Kiinan lyhimpiä reittejä. Kiinalaisten lentokonepula, maailman suurimmista konekaupista huolimatta, estää Air China –koneiden näkymisen Helsinki-Vantaa kentällä.


Suomi on investoinut runsaasti Kiinaan,

vieden sinne pääomia, työmahdollisuuksia sekä kokoonpanoa tunnettujen syiden vuoksi. Kiinalaiset mahdollisuudet ovat nostaneet monet suomalaiset yhtiöt tuloskuntoon ja kasvuun, jota ei Suomessa olisi voitu tehdä. Kiina on yksi maailman suurimpia markkinoita ja siellä on "loputon" ja työteliäs työvoima. Ammattiyhdistysliike ei Kiinassa määrittele palkkatasoja, vaan kysyntä.


Kiina avasi ovensa jo 1420-luvulla

Kiina suuntasi tuolloiset maailman suurimmat kauppalaivastot joidenkin tietojen mukaan kaikille maailman merille, ennen Kolumbusta ja Magalhaesia. Kiina oli utelias, kauppahaluinen ja ulotti laivastonsa, ilman valkoisen miehen uskon- ja tapojen tuputusta, uusille kaupallisille alueille, mieluumminkin huomaavaisuudella ja lahjonnalla kuin verisin miekoin.


Ja sulki sitten rajansa
Kauppa- ja valistuskeisarin Zhu Di:n kuollessa 1420-luvun aikana, kiinalaiset mandariinit (virkamiehistö) tuhosivat tuonajan arkistot ja historianmerkinnät. Uusi keisari veti rajat kiinni ja sulki oven (pitääkö Suomenkin tehdä näin, kun valuutat horjuvat ja ruoka käy vähiin).

Kiina vetäytyi kalliiin "maailmanvalloituksen" jälkeen kuoreensa. Jäljelle jäivät kiinalaiset vuosituhantiset tavat ja Kiina keskittyi jo tuolloin maailman suurimman maan, itsensä, omiin sisä- ja rajanaapurimaiden markkinoihin.


Kiina avautuu ja suuntaa jättimäisiä valuuttavarantojaan

Kiina avasi vuonna 2006  investointimahdollisuudet laajemmin myös ulkomaille ja jättiläismäisen valuuttavarantonsa turvin voisi tehdä suuria omistusjärjestelyjä mm. länsimaissa. Kiinalainen integroituminen globalisaatioon on alkanut vajaan 600 vuoden tauon jälkeen, tuoden mahdollisuuksia myös Suomelle.


Akupunktionaalinen piristysruiske

Kiinalainen raha, toimintatavat ja ahkeruus voisivat olla ratkaiseva piristysruiske Suomen yhteiskunnalle, jos olisimme haluttavia uusille sijoittajille ja työvoimalle. Suomi näivettyy kuten monet EU-maat. Meillä syntyy yksinkertaisesti liian vähän lapsia ja innovaatioita. Kykymme lepäävät osaamisessa ja sitä vielä arvostetaan toistaiseksi, erityisesti Kiinasta.


Suomi on matkailun tuleva suurvalta ympäristö- ja ilmastomuutoksen vuoksi

Meillä vihreys kasvaa, kun taas nykyiset massaturismimaat aroutuvat, jopa aavikoituvat seuraavien 50 vuoden aikana. Suomi on puhdas ja tyhjä. Suomi kykenee ylihuomenna elättämään 50 miljoona ihmistä. Keräämmekö sittenkin mustikkamme itse?

Voimme mainiosti kasvaa 10 miljoonaan ja olkaamme huolellisia mistä ottaisimme uudet asukkaamme. Suomen maahanmuuton tarve kasvaa jo 2011 alkaen ja meidät tekee mielenkiintoiseksi rajanaapuruus maailman suurimman raaka-ainelähteen, Venäjän vieressä, joka onkin ainut maa meidän ja Kiinan välissä.


Ilkka Luoma
Kiina-konsultti
Ympäristöteollisuus ry