Näytetään tekstit, joissa on tunniste työttömyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työttömyys. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Perinteellinen paperinvalmistus loppuu maassamme?

Muistamme ientiä nytkäyttäneen paperilakon ja työsulun - saiko maineemme varmana toimittajana kolauksen? Suomi sai takkiinsa runsaasti kun jalostamaamme paperia ei valmistettu seitsemään viikkoon. Kansantaloudelliseen tappioon ja markkinaimagoon aihetetun tahran syyllistä on turha hakea.

Maailma on muuttunut; nyt on menossa kansainvälinen työnjaon uudelleen järjestäyminen. Eilisen ja tämän päivän kehitysmaat ottavat osansa työnjakautumisesta hinta- ja laatukykynsä mukaisesti.

03072005 - Paperilakko ja työsulku olivat ratkaiseva taisto, jossa ei saavutettu suomalaiselle työlle mitään. Nyt jo muilla aloilla oleva mahdollisuus ulkoistaa on myös mahdollista paperitehtaalle. Lakon aikana uutisoitiin StoraEnson tutkivan kokonaisten paperikoneiden siirrosta Kiinaan. Kiinalaiset ovat jo aiemmin siirtäneet täysiä tehtaita ja voimalaitoksia omaan maahansa länsimaista.

Nyt ei ole kyse pelkän työpaikan siirtymisestä, nyt on myös kysy kokonaisten tuotantolinjojen siirrosta sinne missä työnteko on edullisempaa ja missä kulutusmarkkinat ovat lähellä.

Suomalainen perinteellinen paperinvalmistus loppuu reilussa vuosikymmenessä. Jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: epäkurantit siirtokelvottomat koneet ja eläköitynyt paperiväki jää Suomeen ja itse tuotannon omistus jää osin suomalaisille kansainvälisille yhtiöille.

Toisessa vaihtoehdossa paperintekoammattitaito voi siirtyä nousevaan mekaanisen puunjalostuksen alueelle; kaiken kokoisten talojen suunnitteluun ja niiden komponenttivalmistukseen vietäväksi ympäri maapallon. Puurakentaminen on kokemassa uutta nousuaan. Puu ja puuyhdisteet ovat ehdottoman käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja.

Suomi tulee olemaan jatkossakin maailman paras paperikoneiden valmistaja; tähän liittyvä insinööritaito on tunnustettua esim. Kiinassa. Mm. Metso sai juuri suuren konetilauksen Kiinan Shandongin maakunnasta. Kiinassa on runsaasti suomalaisten suunnittelemia paperi- ja sellulinjoja.

Paperilakko ei vaikuttanut millään lailla meneillään olevaan kansainväliseen työnjakoon, paitsi siltä osin, että ulkomaalaiset suurpaperinostajat vaativat suomalaisia hajauttamaan paperinvalmistustaan Suomessa olevan tuotantoriskin vuoksi.

Paperilakko ja työsulku toivat ainoastaan koko kansan tietoisuuteen Paperiväen jo ennestään suuret palkat ja hyvät edut. Tärkein saavutus oli se, että ulkoistaminen ulottuu myös pyhimpään edunvalvonnan linnoitukseen, toistaiseksi vahvaan Paperiliittoon. Globalisaation myötä myös paperiväki yhtenäistyy seuraavan vuosikymmenen aikana maailmanlaajuiseksi vaikuttajaksi.

Koko paperiala sai ansaitsemansa huomion, nyt me tiedämme työnjaon uusreformin alkaneen ja sen koskevan koko maapalloa. Paperiliitto oli tässä viestinnän airueena ja tunnetuksi tuojana Suomessa. Nyt voimmekin keskittyä tiiminä suunnittelemaan kuinka operoimme itsellemme ne työtehtävät, jotka maailmanlaajuisessa logistiikassa sopivat meille osaamisemme ja kilpailukykymme puitteissa.

Erosiko Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen liian myöhään?

Ilkka Luoma

...

*/ Kuvatekstiä lisää----

Suomessa perinteellinen paperiteollisuus bulkkilaaduilla lähenee loppuaan. Pärjäämme vain erikoislaaduilla, joiden teossa tarvitaan sitä kuuluisaa suomalaista osaamista. Paperikoneita tullaan siirtämään kaukoitään halvemman työvoiman piiriin, samalla päästään markkinoiden keskelle, vaikkakin peruspaperin käyttö informaatioalustana tuntuisi vanhanaikaiselta.

Metsäteollisuutemme joutuu etsimään uusia osaamisalueita. Mekaaninen metsäteollisuus ja puurakenteet ja liitokset muihin materiaaleihin nousevat arvoon arvaamattomaan. Kuvassa Mäntyharjulla puurakenteinen silta, joka edustaa uutta osaamista. Aika näyttää kuinka hyvin tämä ennakkoluuloton kokeilu kestää. Sillassa on ilmettä, ja se tuntuu luonnolliselta. Kuva otettu 23.03.2006, kello 13:57. DSC_11244.JPG. 2,41 MB. Paikka: Vihantasalmi. Photo by Ilu 2006
...


US Puheenvuoro

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Karkaavatko työt ja ostovoima - kolme suurta uhkaa

(ITC-media varoittaa käytävästä verkkokaupasta, työnantajat pyrkivät kalliiden työvoimakustannusten paineessa automatisoimaan kaiken mahdollisen ja Nokia alentaa 5000 ihmisellä henkilötyökustannuksiaan luomalla yrittäjämahdollisuuden "poispotkittavilleen")

[ ... tavallinen kuluttaja oppiessaan internetin salat, ostaa sieltä mistä saa halvimman laatutavaran - vaikka Saksasta. Japanissa tehdasvierailijajoukko katseli työntekijätöntä autotehdasta - kaikki oli automatisoitu, vain robotit työskentelivät 24 tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa, tuottavuus ja kasvu olivat nostettu huippuunsa ... ]

Nokia joutui kurimukseen, kun huomasi "liian myöhään" työkalujensa vanhentuneen maailmanlaajuisessa kilpajuoksussa kuluttajien ostohaluista. Nokia tarjoaa "poispotkittaville" yrittäjyyskorttia, jossa mm. osuuskuntamaisesti voidaan kilpailla uusinnovatiivisesti "pakon edessä" tuote- ja palvelukehityksestä entisten perinteellisten alihankkijoiden kanssa. Näin Nokia luo uutta kehitysvoimaa itselleen, pienemmillä työnteon kustannuksilla.
  

Kolme uhkaa - kolme mahdollisuutta
 
Perinteelliset poliitikot huutavat kilpaa kasvua ja kasvulle kasvua. Samaan aikaan kuluttaja haluaa suuremman pihagrillin, tehokkaamman citymaasturin ja varustellumman kesä-talvihuvilan - kaukomaillekkin pitäisi päästä useammin, ja vapaa-aikaa saada enemmän. Yhtälö ja tavoite tuntuvat maallismaterialistisesti mukavilta, mutta missä menee kasvun - ja mielenterveyden ahdistuksen rajat?


Eläkkeellä halutaan elää pidempään ja terveemmin
 
Elämme kulutus- ja näyttötalousyhteiskunnassa, jota lietsotaan kasvua huutamalla. Tämä kasvun huuto on luonut alussa mainitut kolme uhkaa ja mahdollisuutta, jossa lopullisen vastuun ja toimivuuden takaavat vain luonto ja ympäristö, mistä ammennamme kaiken irti - tyydyttääksemme omistamisen ja näyttämisen halujamme.


1. Ostamme verkosta - yhä enemmän
 
Nyt ostamme jo noin kahdeksan prosenttia tavaroistamme ja palveluistamme internetin välityksellä. Internet ei tunnetusti tunne rajoja, ei mitään reviirin 1] rajoja. Me ostamme sieltä, mistä saamme haluamamme tavaran/ palvelun halvimmalla - mm. Saksassa, missä arvonlisävero on alempi (19%) kuin meillä.

Jos Suomessa olisi EU:n pienin arvonlisävero, voisivat muun muassa muut 'ee-uulaiset' kääntää internet-rahavirtojaan suomalaisille nettikauppiaille, vaikka itse tavara toimitettaisiin aivan muusta maasta! Siellä missä tapahtuu transaktio itse kaupan suhteen - sen arvonlisäveroa noudatetaan *]



2. Automatisoimme itsemme lisääntyvään vapaa-aikaan
 
Palkat nousevat, tavaroiden ja palvelujen hinnat nousevat, kustannukset nousevat, palkat nousevat - niukkuuden ja markkina-talouslakien mukaisesti syntyy inflaatio - elämme globaalisti ottaen jatkuvassa niukkuudessa - kaikkea ei riitä kaikille, ei edes työtä, joka meidät toimenpiteinä elättää. Sitä paitsi me elämme viennistä. Elämme myöskin kansainvälisessä työn uudelleenjaon taistelussa.

Lopulta kilpailussamme automatisoimme itsemme 2] materiaalisen kehityksen kautta vajaille työpäiville, hallitsemattomasti lisääntyvälle vapaa-ajalle ja yhä piteneville työttömyysjaksoille. Maailmalta löytyy aina se henkilötyökustannuksiltaan halvempi toveri, joka tekee enemmän ja ahkerammin - hekin haluavat tähän kulutuskasvuhissiin mukaan.


3. Kansainvälinen kilpailu rankaisee sitä, joka ei ymmärrä olla kuluttajan iholla!
 
Nokia kipristelee muutoksen kourissa, sellaisen muutoksen, jota niin vanhat kuin uudetkaan poliitikot eivät ole vielä edes ymmärtäneet [?] Vaadimme työtä, vaadimme elintasoa, vaadimme parempaa palkkaa ja vaadimme parempia yhteiskuntapalveluita. Nämä vaatimukset maksavat, ja ne ovat maksaneet meille työn hinnan noustessa itse työn siirtymisen halvempien tovereiden maihin.

Nokia järjestelee 5000 työntekijäänsä mieluusti yrittäjiksi 3] (ottamaan riskiä), osuustoimijoiksi ja muiden palvelukseen, ostaakseen sitten heidän palveluitaan halvemmalla kuin mitä olivat aiemmin palkolliskuluina. Samalla Nokia saa vaipuneeseen alihankinta-verkostoonsa uutta piristettä ja kilpailun eloa. Nokia jäi innovaatiokilpailussa toistaiseksi toiseksi - Omena ajoi ohi. Nokian "innovaatiomeloni" ei ole mahtunut kuluttajien "lippalakkeihin" ja nyt liian kalliit työntekijät pitää saada "lähtemään kun hauet tuvallisesta kaislikosta".


Nyt ei riitä sanahelinä ja kansallinen sirkushuvi!
 
Poliitikko voi kuittailla sana- ja lausekikkailuilla - elämä on ja siinä ei tunneta kuin kilpailu - alusta loppuun saakka. Työ- ja elinkeinoelämä ei voi vain puhua, sen on tehtävä. Vastuu on tekijöissä ja kuluttajissa. Vastuu on yhtenäishengessä, jossa tarvitaan kansalaisnäkemystä - missä mennään Suomi, ja minne tähtäämme huomenna?

Kansakunta suojelee reviirinsä, mutta joutuu nykyisellä kulutustasollaan hyväksymään globalisaation ja integroitumisen. Elämme viennistä - maksaaksemme tuontimme. Kahta emme saa ilman toistaan - joudumme aina antamaan, kun haluamme ottaa. Maapallo on kuitenkin kaikkien tovereiden yhteinen resurssi - ja sen voimavarat ratkaisevat kuinka jaamme yhteisen kakun ja mitä riittää kullekkin. Lopuksi yksi kysymys: "Oletko valmis luopumaan, varjellaksesi itseäsi ja maatasi vierailta vaikutteilta?"
...

*]Arvonlisävero on kulutusvero, jota ei voi toistaiseksi säädellä progressiivisesti. Kulutusvero on huomisen vero, joka voi säästää ympäristöämme. On huomattavaa, että arvonlisävero edustaa yhä suurempaa osuutta verokertymistä ja on edelleen huomionarvoista, että esimerkiksi Kiinasta tuotu T-paita tms. "halpatuote" tuottaa Suomen valtiolle enemmän arvonlisäveroa kuin valmistavalle tehtaalle liikevaihtoa - per kpl!


[?]
Onko niin, että vaalilupaukset ovat vakio "petoksessaan", jotta päästään vallankahvaan kiinni - kuinka käy nyt, kun hallitusneuvottelut alkavat? Ymmärtääkö poliitikko sittenkin enemmän, muttei sitä ENNEN vaaleja voi rehdisti äänestäjilleen sanoa - ja ymmärrys herää vasta sitten, kun valta on varmistettu - neljäksi vuodeksi. Unohtaako kansa, vai tietääkö kansa sittenkin?


--------------------------------------------------------------------------------

Viitteet tekstistä
1] ...
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2008/01/ ... minen.html ...
2] ...
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/02/ ... emaan.html ...
3] ...
http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi ... misto-oven ...

Ilkka Luoma

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Nuoret - vanhukset, heräävät haasteet

Lääkkeitä syödään yhä enemmän; lääkärit pääsevät vähemmällä määrätessään reseptejä enemmän. Annokset suurenevat. Sairaalahoidon välineet ja laitteet kallistuvat joka vuosi; hoidot ovat yhä arvokkaampia. Elinajanodote nousee ja eläkkeelle tulevat ihmiset ovat keskimäärin yhä paremmassa kunnossa. Osa nuorista on jo "lääkekierteessä" ja käyttävät euro-mitoilla alkoholia, tietämättä mitä huomenna tekisi.
...
Linkki keskusteluun  -------------> Kopauta <
...

Eläkeläiset ja eläkeikään tulevat suuret ikäluokat tietävät mitä ovat vaikeat ajat; he ovat kokeneet iäkkäämmissä luokissa jopa pienoisen nälänhädän ja puutteen. Heillä on tieto, kuinka tulla toimeen vähemmällä.

Eläkeläisistä suurin osa ei tiedosta meille nuoremmille ikuista hokemaa kasvun politiikasta. Kokeneet ihmiset ymmärtävät, että tyhjästä on paha nyhjästä. Vanhuksilla on myös terve kunnioitus luontoa ja ympäröivyyttään kohtaan.

Nuorisoa on ikäluokkina vähämmän, paljon vähemmän kuin seuraavien vuosien aikana eläkkeelle siirtyviä. Nämä nuoret pitäisi työllistyä täysimääräisesti, sillä Suomi tarvitsee työntekijöitä kaikille aloille. Aktiiviväestö maksaa merkittävän osan eläkkeistä joka kuukausi palkkanauhoistaan.

Hälyttävä määrä nuorista ei tiedä vaikeuksista taloudellisesti, koska koti on ollut monille "runsas", mutta osallistumaton. Kotisiteen katketessa monet nuoret eivät ymmärrä vaikeuksien edessä mitä tehdä; kierre on valmis.

Tietämättöminä ratkaisuista moni nuori tipahtaa osallistumattomuuskuoppaan ilman yhteiskuntahyväksynnän saantia. Samankaltaisia löytyy kaikkialta ja hyväksyntää ja osallistumista pitää hakea vaikka huikkaremmeistä, lääkenarkkareista ja huumeryhmistä. Monella nuorella ei ole edes ollut "kotia"; isä ryyppäsi, äiti masensi itsensä lääkkeillä ja mummokaan ei jaksanut loputtomiin.

Osa eläkeläisistä on jo nyt varakkaampia kuin koskaan, jättäen suuremmat perinnöt kuin milloinkaan koko Suomen historiassa. Eläkeikää lähestyvät suuret ikäluokat tulevat saamaan vieläkin suuremmat perinnöt, kuin ikinä aikaisemmin; nämä tulevat vastaavasti jättämään entistä suuremmat omaisuudet entistä pienemmille ikäluokille.

Ylihuomisen kulutus- ja ostovoimasta merkittävä osa on aikaisemmin hankittua pääomaa, joka suuntautuu myös "kotiinpaluumuuton" myötä laajasti koko Suomeen. Osa "maalta tulleista" palaa syntysijoilleen kuluttamaan kunnallisia palveluita, mutta myös tuomaan kulutuseuroja juuri nyt näivettyviin kuntiin ruuhkasuomen ulkopuolelle.

Kuinka saamme palvelut kohtaamaan; suuret kaupungit ja väestökeskittymät rakentavat kilpaa palveluita luullen loputtomaan väestösiirtoon "maalta". Maalla monesti on erinomaiset palvelut jo rakennettu, ilman suurempia jonotuksia, ja nyt väestöä siirtyy ruuhkasuomeen ja väestökeskittymiin. Palvelut ikäänkuin rakennetaan kahteen kertaan; se on tuhlausta.

Eri kokoiset ikäluokat ovat haaste. Haaste se on nimenomaan valtiolle, koska nyt vihdoin olisi rakennettava koko maata koskeva väestöpolitiikka. Kaikki eivät voi muuttaa Helsinkiiin, Ouluun, Kuopioon, Seinäjoelle, Tampereelle tai Turkuun.

Valtiovalta voi rakentaa kannusteita väestön pysymiseksi tasaisemmin koko Suomen alueella. Verotus on vahva ja vapaaehtoinen keino säädellä väestöjakaumaa koko Suomen alueella. Suomi on yksi EU:n pinta-alaltaan suurimmista, mutta vähäväkisimmistä maista.

On ennakoitavissa, että moni myy "hyvähintaisen kaupunkikaksionsa/ -kolmionsa ja vaihtaa sen rivitaloon, omakotitaloon tai myöhemmin palvelutaloon sieltä, mistä nuoruutensa ja muistonsa ammensivat. Tämä muuttoaalto voi vielä yllättää yhteiskuntatutkijat.

Suomi on myöskin huomisen tutkimuskohde, kuinka väestöpyramidi hoidetaan ja rahoitetaan, sillä meillä alkaa ensimmäisinä Euroopassa ikääntyvän väestön haasteet. Samaan aikaan Suomessa on nuorisohaaste saada työllistyvyys (kohtaanto) ja osallistuminen uudelle tasolle nykyisestä.

Ihmiset hakevat ikääntyessään mieluummin elämisentasoa kuin laput silmillä ostovoimaa. Elämisentaso lähtee yhteisöstä, ja suuri kaupunki on liian monesti vanhukselle yksinäisyyden kehto ilman osallistumista. Pienikin ryhmä ja olemassa olon hyväksyntä ja huolehdinta on sisällökkäämpi ratkaisu kuin yksinäiset illat keskellä kantakaupunkia.

Osallistuva ihminen on terveempi, virkeämpi ja aktiivisempi. Ikääntyvä väestöosa tunsi ja tiesi vaikeudet rakentaessaan tämän hyvinvointisuomen jäämiseksi nuorisollemme, joka ei kaikin osin tunnista sitä työtä, mikä on heidän eteen tehty. Vastuun tulee kohdata kaikissa ikäluokissa. Menestystä Suomelle!

Ilkka Luoma