maanantai 14. helmikuuta 2011

Vero, veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa

Verokeskustelu rönsyää tasamallista hyvin tienaavia kurittavaan progressioon. Tasamalli tasa-arvoistaa kaikki ihmiset ja luontaisesti aktivoi ja kannustaa ihmisiä ansaitsemaan korkeampaa palkkaan kulutusvoiman tällöin lisääntyessä. Amerikkalaiset, vähintäänkin hyvin ansaitsevat, suosivat verohelpotuksia tuovia vapaaehtoisia lahjoituksia, ikäänkuin aneina tai laupeudun osoituksina humaanista ajattelusta.
...
[13102005]  - Verotuksen perusasia Suomessa on uudelleen arvointi mitä verotetaan; lisätäänkö porrasteisiin arvonlisäveroihin kulutusveroa kustantamaan ostovoiman käytön aikaansaamia yhteiskuntahaittoja esimerkiksi kohdistamalla jokaiseen kulutus- tai ostotapahtumaan yksilöllinen kulutusvero riippuen ympäristölleen aikaansaamasta "saastejäljestä".


Plussia ja miinuksia kulutuksen mukaan, unohtamatta työllistävyyttä


Kulutusverollisessa tuotteessa tai palvelussa voisi olla alentavana elementtinä sen työllistämisvaikutus, kuitenkin siten, että "aikaansaatu ympäristöjälki" olisi painotuksessa ylimpänä. Tuloveron pienentäminen taas kannustaisi palkkatyöläisiä ahkerampaan ponnistukseen käteen jäävän osuuden kasvaessa. Omaisuuden verotushan on poistumassa, mutta kohtuuttomien optio- yms. tulojen verotus voidaan säätää 80 prosenttiin.


Amerikkalainen tulontasauselementti – verohelpotetut lahjoitukset


USA:ssa on veroetuuksiensa myötä suosittuja tulontasauselementtejä lahjoitukset niin yksityishenkilöiltä kuin säätiöiltä ja yhtiöiltä. Viimeisin hyväntekeväisyys tai yhteiskuntakelpoisuuden ja vastuuntunnon ilmaisu syntyi Google-hakumoottoriyhtiöltä, joka ilmoitti lahjoittavansa yhden (1) prosentin omaisuudesta ja vuosituloksesta.


Bill Gates – uuden ajan Robin Hood 1]


Yhdysvalloissa myös Microsoftin perustaja Bill Gates on ilmoittanut lahjoittavansa omaisuudestaan yli puolet, siis hänelle, vaimollensa ja lapsille on riittämässä henkilökohtaisiin menoihin noin 30 miljardin dollarin käyttövara ja ostovoima, edellyttäen että kurssitaso Microsoft osakkeilla säilyy [2006]; tämä on eräs amerikkalainen näkemys tulontasauksesta.


Optiot kannusteena – ristiriidan aloitti kuuluisa Fortum-Lilius! 2]

Suomessa kannusteellisuutta jaetaan mm. optioina joka ansaittuna on erinomainen tapa motivoida ja nostaa yhtiötä menestykseen. Viime aikaisissa keskuteluissa lähes täysin kohtuuttomat ja ansaitsemattomat optiot rapauttavat yleistä kansalaisluottamusta ja nostavat vastarintaa kuluttajien taholta, sillä viime kädessä kaikki rikkaus on lähtöisin peruskuluttajan ostopäätöksistä.


Vero on ihmiselämän keksintö turvaamaan yhteiskunnan perusarvoja ...

... sekä mahdollistamaan kansalaisilleen paremmat opiskelun, yrittämisen, työnteon ja kilpailukyvyn edellytykset. Tulontasaus turvaa myös hädänhetkellä, johon aika-ajoin lähes jokainen kansalainen joutuu. Kansakunnan uskottavuus lepää kyvyssä olla kilpailukykyinen, osaava, innovatiivinen, työteliäs ja systemaattinen; kaikki tämä vaatii yhteiskuntapanosta pärjätäksemme maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaossa.


Ihminen tarvitsee yhteistoimintaa – verotus tulontasauksena on sitä


Niin kauan kuin ihminen on enemmän kuin yksin; hän tarvitsee yhteistoimintaa ja yksi yhteenkuuluvuuden elementti on oikeudenmukainen tulontasaus. Oikeudenmukaisuutta eivät ole järjestelyt, joissa liian harvat saavat ansaitsemattomasti liian suuren osuuden palkkioista, joiden olisi pitänyt jakaantua laajemmalle. Vastikkeeton ostovoiman saanti mm. kohtuuttomina optioina hiertää luottamusyhteiskunnan perusarvoja ja vaikeuttaa yhteisten ponnistelujen päämääriä saavuttaaksemme kokonaiskilpailukykyä koko yhteiskunnallemme.


Ilkka Luoma



2] ---   http://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/10/etla-evan-sixten-korkman-totesi.html   ---

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kuvallinen kertomus - tapa viestiä yli reviirirajojen

Kuva ja Ympäristö – molemmat puhuttelevat ilman kieltä

[ ... yhteinen asia, yhteinen viesti ja yhteinen päämäärä ... ]




Hakijan tausta


Olen perustanut valmiiksi lanseerausta varten Ympäristöteollisuusyhdistyksen – http://www.ympäristöteollisuus.fi - lähinnä kokemusten ja saatujen toivomusten sekä ideoiden pohjalta Kiinasta – maailman suurimmilta ympäristömarkkinoilta, suomalaisen ympäristöosaamisen vienninedistäjäksi ja puolesta puhujaksi. Vierailut eri ympäristökohteissa niin Kiinassa kuin Suomessa herättivät Ajatuksen ...

Olen valokuvannut noin 40 vuotta. Aloitin jo nuorena poikana 6x6 kameroilla, kehittäen myös itse mustavalkokuvat, siirtyen hiljalleen kino-kokoon ja myös dia-filmien maailmaan. Sittemmin olen digitalisoinut ajatusmaailmani kuvaesitysten osalta.

Kuvia olen myynyt kaupallisesti ja antanut kuviani käyttöön humaaneista syistä. Kuviani on käytetty valtakunnallisissa markkinointikampanjoissa sekä yksityisissä tilaisuuksissa.

Vierailijoita kuvieni parissa mm. internetin välityksellä on ollut noin 1,8 miljoonaa käynti-kertaa (ed. http://www.kuvaboxi.fi/, joka on korvautunut uudella http://www.kuvat.fi/ -palvelulla). Olen myös kuvannut pyydettäessä ja tilattaessa yritysten tapahtumia ja tilaisuuksia sekä yksityisten henkilöiden perhetapahtumia. Esimerkki kuvakansio (Water Collection Vol.1) tavastani kuvata ja jälkikäsitellä - http://share.ovi.com/album/ilkka.luoma.PureWater-Lifes  ---.
...


Tausta Ajatukselle ja projektille


Ympäristö on elinehto – se ruokkii ihmisen niinkuin muutkin eliöt. Kulutus ja nimen-omaan kasvava kulutus on uhka niin ympäristön tuotanto- kuin toipumiskyvylle. Loputonta kasvua ei ole, vaan resurssit loppuvat rajallisesta maailmasta.


Viesti ja kuva 1/


Olen valokuvaaja – kohteina tapahtumat ja ympäristö. Kuva on universaali viestintätapa. Kuva ei tarvitse kieltä. Kuva ymmärretään kaikkialla maailmassa, mutta eri tavalla. Me kiinnitämme kulttuurimme, uskontomme, tapojemme ja historiamme mukaisesti huomiota kuvalliseen informaatioon. Kuva on osa informaatiologistiikkaa. Kuva on taidetta ja kuva on itsessään herättäjänä kohde, jossa viihtyy.

                1/
Puhuttu kieli ei anna niin paljon vapauksia ja sävyjä kuin kuva ja sen aikaansaamat mielleyhtymät. Ennen kirjaimia olivat kuvat. Kirjaimet muodostavat sanoja ja kuvat kokonai-suuksia. Sanoista saamme ongelmia ja puhuttu kieli nykymuodossaan haurastuu ja ymmär-ryksien perillemeno vaikeutuu. Kuva on universaali tapa viestittää – oli kieli, sanat ja merkit siten mitä tahansa – liitteessä artikkeli kielen, puhumisen ja kirjoittamisen taidosta ja nimen-omaan sen puutteesta –

...



Kuvakieli


Puhutun kielen muistiinpanot ovat lähteneet liikkeelle kuvista. Me katselemme kuvia ja osa meistä näkee viestit kuvina ilman kirjaimia. Kuvakieli on rajaton tapa kertoa, mitä mieltä on – se on myös tapa viestiä varoitusta. Ympäristö on nyt varoituksia täynnä.


Ympäristöteollisuus


Ympäristöteollisuus on maailman nopeimmin kasvava teollisuuden ala. Ympäristöteollisuus on kansainvälistä toimintaa, jossa viestintä on yhtäläinen. Kuva herättää, ja kuvasarja pysäyttää. Liike-elämässä viestintä on tehokkaimmillaan pysäyttävissä kuvasarjoissa ja/tai tapahtumissa.

Tapahtumia ei voi kuljettaa ja esittää jälkeenpäin, mutta ne voidaan tallentaa – kuva avaa silmiä, myös ympäristön kestokyvyn esityksessä. Suomalainen ympäristöteollisuus ja yhdis-tystoiminta tarvitsevat kuvaformaatit viestimään suomalaisen tavan nähdä ympäristö-ongelmat ja mahdolliset keinot löytää ratkaisuja.


Ympäristökulttuuri


Ympäristökulttuuri ja –taide on nuori suuntaus herättää huomiota. Heräämisen kynnyksellä on hyväksi löytää kuvallinen brändi kertomaan viesti, joka koskettaa kaikkia. Kuva ja kuva-sarja koskettavat – kuva viestii kaikilla kielillä.

Suomalainen kuva on osa kansainvälistä viestintää, joka ymmärretään, vaikka omaa kieltämme puhuu vain reilu viisi miljoonaa ihmistä. Mutta kuvia osaamme katsoa ja kuvilla osaamme viestiä. Ympäristökulttuuriin sisältyy ympäristötaide kuvallisina esityksinä.


Kansainvälisyys


Ympäristö on kaikkien yhteinen asia – niin kiinalaisen kuin suomalaisen. Kiinassa on maa-ilman suurimmat ympäristöongelmat ja he tietävät sen myös itse. Kiinalainen ympäristöhuoli on samanlainen kuin meillä – meillä tosin ympäristörasite on huomattavasti suurempi per henkilö kuin kiinalaisilla.

Mikäli kiinalaiset kuluttaisivat kuten me, ei raaka-aineita ja perinteellisiä energioita muille riittäisikään. Suomi on pieni ja Kiina on suuri ja näin ne sopivatkin hyvin yhteen. Kiina on myös mahdollisuus ja heidän ympäristöliike on yhtä aktiivinen kuin meidänkin.



Miksi Kiina liittyy tähän kuvaesitykseen ympäristöstä?


Kiina on kuvakielinen kulttuuri – kiinalaiset katselevat kuvia, mekin katselemme kuvia – meillä on siis yhteinen kieli. Me molemmat ymmärrämme kuvallista viestintää, mutta näem-me kuvat erilailla.

Me käytämme eri lailla ympäristöä, ja olisikin hyvä tietää, miten kiinalainen ympäristönsä kokee – sen me saamme selville yhdistämällä kiinalaisen ja suomalaisen näkökulman kuval-lisesta esityksestä, jolla on yhteinen päämäärä ja esitystapa – ja se on kuva ja kuva-sarja.

Kun yhdistämme kaksi näinkin erilaista kulttuurinäkökulmaa, on mahdollisuutena saada yhdistävä tekijä ympäristönäkökulmaan, jossa tavoite on sama –

’Säästä ympäristöäsi, jotta huomenna voit taata ylihuomisen lapsillesi mahdollisuuden saada jo isoisiemme ammen-tamasta luonnosta ja ympäristöstä sen elinvoiman, mitä ihmis-populaatio geenisiirtä-miseensä tarvitsee’.


Taustaa Kiina kumppanuuteen


Olen työskennellyt yli 10 vuotta Kiinan viranomaisten kanssa – mm. Helsingin Kiinan suur-lähetystön kautta. Olen ollut järjestämässä suomalaisten ensimmäistä Ecocity –seminaaria Kiinan Tianjiniin vuonna 2007. Olen tutkinut Kiinan vesitilannetta jo vuosien ajan. Olen järjestänyt erilaisia ympäristötapahtumia Kiinassa ja tuonut kiinalaisia ympäristödele-gaatioita Suomeen tutustumaan suomalaiseen ympäristöosaamiseen.

Olen myös huomannut ongelmia eri puhuttujen kielien ymmärtämisen osalta yhteisille ympäristöongelmille ja niiden käsittelylle. Puhuttu kieli ei aina riitä selostamaan ehkä meidän oikeitakin viestejä, mitä voisi tehdä.

Jäljelle jää tapa, joka yhdistää kiinalaiset ja suoma-laiset ja se on kuvallinen formaatti ympäristöstä, jossa huomioidaan tapahtuneet, huomi-oidaan tämä päivä tekoina ja huomi-nen päämäärinä, jossa ylihuomenna korjaamme sen, mikä piti jo eilen tehdä.

Kuva on yhteinen kieli ja tavoite on yhdessä kiinalaisen kolleegakuvaajan*/ kanssa rakentaa viesti brändiksi kaikille, joille ympäristö on elinehto. Brändi ja kuvasarja on yhteinen ja ilmainen kaikille – on vain velvollisuus kertoa siitä työstä, miksi se tehtiin. Kuvasarjaa saa käyttää niin teollisuus, markkinointi, yhteiskunta, viranomaiset kuin yksilöt kaikessa, missä halutaan osoittaa kunnioitusta luontoa ja ympäristöä kohtaan.

*/
Olen ottanut yhteyttä suoran Kiinan ulkoministeriöön Pekingiin ja tiedustellut siellä olevien ystävieni kautta mahdollisuutta saada kiinalainen kuvaajakolleega tähän projektiin. Olen lisäksi kääntynyt hyvän ystäväni, entisen Kiinan Helsingin suurlähetystön kaupallisen osaston päällikön, eläkkeellä olevan kaupallisen neuvoksen herra Li Guangyun puoleen löytääkseni vastakaikua sopiviin asiatahoihin tämän projektin osalta.


Haaste


Kuva on vaativa esitystapa – se ei anna anteeksi kuten kieli, mutta kohtelee katsojaansa armeliaasti antaen tulkinnan vapauden Se avaa mielikuvituksen, mutta sen pitää avata se, tavoitteen ja suunnitelman mukaisesti.

Ympäristö on yhteinen ja kuvakin on yhteinen – siksi kahden maan – suuren ja pienen – kuvaesitys pitää harmonisoitua yhteen, jolloin ymmärrys olisi samankaltainen molemmissa maissa. Mikäli tämä haaste voitetaan, on meillä käsissä esitys, jolla ei ole politiikkaa, ei kulttuurierimielisyyttä, ei sotaa, ei ahneutta, eikä kuvina businesta – ainostaan viesti, joka on yksiselitteinen kaikille – viesti luonnosta, viesti ympäristöstä ja erityisesti viesti tekemät-tömistä töistä.


Toteutustapa


Projekti jakaantuu useaan osaan – ensin on raakamateriaalin kuvaaminen – vie noin muuta-man kuukauden – niin Suomessa kuin Kiinassa (voidaan myös toteuttaa ensin Suomessa hakien kokemuksia ja tämän jälkeen voidaan esittää soveltuvasti kiinalaisille) – yrittäisin kyllä heti ensin yhdessä kiinalaisten kanssa (ehkä myös venäläisten?).

Toisena vaiheena on otettujen kuvien raakaesikäsittely – järjestäminen ryhmiin. Kolmantena vaiheena on raakkaus – valinnat lopputyöhön, joka on X kartano osuus – kuvien jälki-käsittely, järjestely ja kuvakollaashiksi luominen ja Suomi-Kiina kuvien yhdistäminen (kiinalaisten kuvien jälkikäsittely tehdään Kiinassa kiinalaisten omien tapojen mukaisesti).

Kuvien jälkikäsittely on noin puolet koko projektin ajasta, 2-3 kuukautta. Kuvakollaasheja voi olla useampi – aihealueittain – kuvamäärän ollessa kullekin kolmitasoisesti – kolme, kuusi ja yhdeksän kuvaa – sekä sarja, jonka suuruus olisi maksimissaan 2 x 9 kuvaa. Aihealueiden sisältöä voidaan kysellä eri tahoilta kokonaistarpeiden selville saamiseksi – tämä työ voisi olla X kartanon osuus?


Tavoite


Rakentaa kuvakollaashi, joka herättää ja laittaa ajattelemaan yhteistä päämäärää riippu-matta havainnoitsijasta ja arvioitsijasta, joka voi olla kuluttaja, toteuttaja, valmistaja tai päättäjä. Päämääränä on tehdä ympäristöstä huolehdinnan kohde ja itsestään selvyys, jossa huomisen elinvoima rakennetaan jo tänään suojelemalla kalleinta, mitä meillä on – ympä-ristöä.

Kuva on tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa ja kuuluisin kuva oli aikoinaan osaltansa lopettamassa Vietnamin sotaa – kuvalla on voimaa, kun sen taakse latautuu kansainvälistä intohimoa esittää oma näkökulma oman kulttuurin siivittämänä.

Kuvakollaashin jokainen kuva voidaan toki varustaa kertomuksella, tarinalla tai muulla tekstillä – sitä kysyville. Kuva on tarina ja kuvasarja on tarinoiden summa -  kertomus.


Taloudellinen hyöty


Kuvakollaashit ovat kaikkien omistuksessa, eikä niillä saa tehdä liiketoimintaa –tavoite on saavuttaa niille brändin arvo, kuten WWF:n Pandakarhulla tai Avainlipulla Suomessa kerto-muksena suomalaisen työn ylpeydestä.

Ympäristökuvakollaashit olisivat merkkituote kaikille – se olisi syy havaita, miksi meidän on tehtävä jotain, koska puheiden aika ympäristöhuomioimisessa on ohi.


Tekniikka


Minulla on riittävä kuvauskalusto – Nikon D3 ja kaikki tarvittavat objektiivit ja muut välineet. Kuvankäsittelyyn on olemassa nettipohjaiset ohjelmatuotteet ja levitys tapahtuisi mm. inter-netin välityksellä, eri soveltuvien sosiaalisten medioiden ja yhteenkuuluvuusryhmien väli-tyksellä.


Julkisuus


Kuvakollaashit voitaisiin esitellä projektin valmistuessa julkisuudessa ja jossain sopivassa näyttelyssä, samoin jotkut yritykset voisivat ottaa ne nk. aulaesittelyynsä – kuten myös julkishallinto ja muut yleishyödylliset toimijat.

Yksittäisistä kuvista voitaisiin järjestää yleisöäänestys ja valita vuoden ympäristökuva. Kuvakollaasheja voidaan jatkaa julistamalla jatkokilpailu kehittämään kuvasarjoja vastaa-maan vuosittain muuttuneita tarpeita ja päämääriä ja näin sitoa yhteisen ympäristöasian taakse uusia toimijoita, kuvaajia ja ennenkaikkea kuluttajia.


Yhteistyö


Kuvasarjaa työstettäessä saattaa syntyä mahdollisuus ”poikkitaiteelliseen” näkökulmaan muiden samassa yhteisössä olevien esitysten kanssa – ainakaan sitä mahdollisuutta ei tulisi pohtimatta heti poissulkea. Erääksi versioksi voisi syntyä yhdistelmä soveltuvaa esitystä yhteiseksi julistukseksi.

...




Linkkejä kuvasarjaesimerkkeihin


Varsinaisen portfolion lähettäminen postitse ei antaisi oikeata kuvaa jo otetusta mallivalokuvista ja –sarjoista (-kokoelmista) ja siitä tyylistä, mitä kuvajana toteutan – liitän ”portfolioni” tähän internet-linkkeinä, jolloin jokainen voi katsoa kuvia kuvaruutunsa pohjalta.

Tarvittaessa toki voidaan ottaa joistain kuvista laatupaperille printtauksia laatutulostimella. Alla oleva luettelo linkeistä ei edusta mitään tietoista järjestystä – vaan on sattumanvarainen.



  • Vesi – kuvasarja vedestä, elämän eliksiiristä – lähinnä Puruvesi/ Saimaa – Pohjois-Karjala

Kuvasarjaan liittyy myös artikkeli, joka on julkaistu useissa lehdissä


  • Ilmailu – Helsingin Kansainvälinen Ilmailunäytös – Malmi 2009
  

  • Hiljaisuus – Helsingin Malmin hautausmaa lumettomana talvena


  • Kaatopaikka – Pääkaupunkiseudun yhteinen ja Pohjoismaiden modernein kaatopaikka - Ämmässuo

Kuvasarjaan liityy myös artikkeli, joka on julkaistu useissa lehdissä


  • Työ – Tapiolassa Espoossa laskettiin uutta asfalttia katuverkostoon




PANORAMIO – yksittäisiä kuvia asemoituna kartalle (Google Earth)


YLEISKUVAKOLLAASHI – kävijöitä kertyi Kuvaboxi´n aikana noin 12.000 – järjestys on kävijöiden äänestämä – noin 5.000 äänestäjää
---   http://ilkkaluoma.kuvat.fi/kuvat/Collection%2520-%2520Snapshot%2520from%2520the%2520Life/   ---

torstai 10. helmikuuta 2011

Suomen ja Kiinan välissä on vain Venäjä!

Kiina on ollut kahdesti jo maailman suurin kauppa- ja tuotantovaltio, 1400-luvulla (keisari Zhu Di ja maailmanmatkaaja, eunukkiamiraali Zheng He) ja toistamiseen 1800-luvulla kiinalaisena teollisuus- ja maatalousvallankumouksena. Nyt meneillään oleva vuosisata on Kiinan vuosisata, jos ympäristömme jaksaa kiihtyvän materiaali- ja energiakäytön.

Kiinassa ympäristönkäyttö per capita on harmonisesti aikalailla suhdeluku 1: ~1, kun esimerkiksi meillä suomalaisilla se on luokkaa 1:6 – 1:8, riippuen laskentatavasta – me siis syömme yhteisiä maapallovaroja keskiarvoon nähden huomattavasti enemmän.  Kiinalaiset rakastavat muistikoita.

Maailmassa napaisuus vaihtuu lännestä itään, ja suuria kansannousuja nähdään seuraavien 90 vuoden aikan mm. USA:ssa ja meidän EU-Euroopassa, jonka ”lopullista” muotoa erityisesti Saksa jo nyt pohdiskelee, huomioimalla maailman suurin raaka-aineaitta Venäjä. ”Maailma muuttuu, eskoseni” – oli ruukattu sanoa. Tänään tieteellisten artikkelien yleisin nimi ei ole enää Mr. Smith, vaan Mr. Li (Kiinan ”virtanen”).
...

[09072006]  Kiinassa on meneillään maailman suurin maaltamuutto jättiläismäisiin kaupunkeihin. Kiinan voima on halpa maaseututyöväestö, jonka työpanosta myydään myös ulkomaille. Yhtäältä mustikan parantaessa näkökykyä kiinalaisille, toisaalla ilmansaasteet ja mm. pakokaasupäästöt estävät yhä enemmän näkyvyyttä Kiinan suurkaupungeissa.

Kiinassa 65% väestöstä asuu maaseudulla, se on sama prosentti kuin meillä kaupungeissa. Kiinan vaurain alue on rannikkoseutu ja erityisesti Shanghain - ja Honkongin pohjoispuolella oleva erityistalousalue (1985-2009).


Kiina on kehitysmaa, jossa valmistetaan miltei kaikkea,

paitsi lentotukialuksia, suuria matkustajasuihkukoneita, sekä pitkälle kehitettyjä tietotekniikan prosessoreja. Kiinasta valmistuu 300.000 insinööriä, joka vuosi, ollen enemmän kuin koko EU:sta ja USA:sta yhteensä. Kiinalainen suunnitteluvoima ylittää länsimaat 10-20 vuoden aikana, ja ei ole, systematisoituessaan ja verkottuessaan, syytä epäillä tämän voimavaran henkisistä ja innovatiivisista kyvyistä.


Kiinalainen uskoo luonnonlääkitykseen,

ja mm. mustikoihin. Kiinalainen luottaa suomalaiseen taitoon suunnittelussa, rehdissä tavassa tehdä kauppaa ja pitää lupauksensa. Suomi myi 1950-luvulla ainoana maana käytettyjä paperikoneita, nimenomaan käytettyinä.

Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, joka tunnusti Kiinan jo 1950-luvulla, taisi olla 17. Kiinalaisilla on pitkä muisti ja he arvostavat luottamussuhteita, eivätkä vaihda hevillä uskottavaa kumppania. Nokia on tehnyt jatkuvaa kauppaa vuosikausia samojen operaattoreiden kanssa ja Nokia onkin suurimmillaan ja voitollisimmillaan juuri Kiinassa.


Kiina kohtaa kaikki länsimaalaiset elintasonnousun ongelmat

Me Suomessa tiedämme nämä ongelmat. Kiina luottaa suomalaiseen muun muassa energiankäytön hyötysuhdetehokkuuden hallintaan. Kiinalaiset tietävät, että Suomessa osataan suunnitella tehokkaita puhdistusjärjestelmiä- esimerkiksi vedenpuhdistus.

Suomessa on kykyä ja innovaatiota nähdä huomisen asumismuodot ja asumisen ekologia. Suomessa on innovaatio, joka voi muuttaa ratkaisevasti tapaa elää, tehdä työtä ja asua tuhoamatta ympäristöä ja ihmisen omaa psyykettä. Suomalainen EcoCity –ajattelu etenee Kiinassa hyvää vauhtia.


Suomi voisi olla kiinalainen portti EU:hun

Finnair saa vielä joitain aikoja käyttää ylivoimaansa, kunnes kiinalaisten omatkin lentoyhtiöt tulevat samoille reiteille. Finnair on saanut pienenä, mutta uskomattoman turvallisena yhtiönä lentää lähes monopolissa Euroopan ja Kiinan lyhimpiä reittejä. Kiinalaisten lentokonepula, maailman suurimmista konekaupista huolimatta, estää Air China –koneiden näkymisen Helsinki-Vantaa kentällä.


Suomi on investoinut runsaasti Kiinaan,

vieden sinne pääomia, työmahdollisuuksia sekä kokoonpanoa tunnettujen syiden vuoksi. Kiinalaiset mahdollisuudet ovat nostaneet monet suomalaiset yhtiöt tuloskuntoon ja kasvuun, jota ei Suomessa olisi voitu tehdä. Kiina on yksi maailman suurimpia markkinoita ja siellä on "loputon" ja työteliäs työvoima. Ammattiyhdistysliike ei Kiinassa määrittele palkkatasoja, vaan kysyntä.


Kiina avasi ovensa jo 1420-luvulla

Kiina suuntasi tuolloiset maailman suurimmat kauppalaivastot joidenkin tietojen mukaan kaikille maailman merille, ennen Kolumbusta ja Magalhaesia. Kiina oli utelias, kauppahaluinen ja ulotti laivastonsa, ilman valkoisen miehen uskon- ja tapojen tuputusta, uusille kaupallisille alueille, mieluumminkin huomaavaisuudella ja lahjonnalla kuin verisin miekoin.


Ja sulki sitten rajansa
Kauppa- ja valistuskeisarin Zhu Di:n kuollessa 1420-luvun aikana, kiinalaiset mandariinit (virkamiehistö) tuhosivat tuonajan arkistot ja historianmerkinnät. Uusi keisari veti rajat kiinni ja sulki oven (pitääkö Suomenkin tehdä näin, kun valuutat horjuvat ja ruoka käy vähiin).

Kiina vetäytyi kalliiin "maailmanvalloituksen" jälkeen kuoreensa. Jäljelle jäivät kiinalaiset vuosituhantiset tavat ja Kiina keskittyi jo tuolloin maailman suurimman maan, itsensä, omiin sisä- ja rajanaapurimaiden markkinoihin.


Kiina avautuu ja suuntaa jättimäisiä valuuttavarantojaan

Kiina avasi vuonna 2006  investointimahdollisuudet laajemmin myös ulkomaille ja jättiläismäisen valuuttavarantonsa turvin voisi tehdä suuria omistusjärjestelyjä mm. länsimaissa. Kiinalainen integroituminen globalisaatioon on alkanut vajaan 600 vuoden tauon jälkeen, tuoden mahdollisuuksia myös Suomelle.


Akupunktionaalinen piristysruiske

Kiinalainen raha, toimintatavat ja ahkeruus voisivat olla ratkaiseva piristysruiske Suomen yhteiskunnalle, jos olisimme haluttavia uusille sijoittajille ja työvoimalle. Suomi näivettyy kuten monet EU-maat. Meillä syntyy yksinkertaisesti liian vähän lapsia ja innovaatioita. Kykymme lepäävät osaamisessa ja sitä vielä arvostetaan toistaiseksi, erityisesti Kiinasta.


Suomi on matkailun tuleva suurvalta ympäristö- ja ilmastomuutoksen vuoksi

Meillä vihreys kasvaa, kun taas nykyiset massaturismimaat aroutuvat, jopa aavikoituvat seuraavien 50 vuoden aikana. Suomi on puhdas ja tyhjä. Suomi kykenee ylihuomenna elättämään 50 miljoona ihmistä. Keräämmekö sittenkin mustikkamme itse?

Voimme mainiosti kasvaa 10 miljoonaan ja olkaamme huolellisia mistä ottaisimme uudet asukkaamme. Suomen maahanmuuton tarve kasvaa jo 2011 alkaen ja meidät tekee mielenkiintoiseksi rajanaapuruus maailman suurimman raaka-ainelähteen, Venäjän vieressä, joka onkin ainut maa meidän ja Kiinan välissä.


Ilkka Luoma
Kiina-konsultti
Ympäristöteollisuus ry

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Energiaa äärettömästi niukkuudesta!

Ovatko energia ja ruoka olleet liian halpoja hyödykkeitä, kun ravinnon osuus ei ole enää keskimäärin kuin 12% tuloistamme? Onko energianhinta liian alhainen, koska sen kulutus kasvaa vuodesta toiseen – lämmitämmekö liikaa, poltammeko puita liikaa, käytämmekö sähköä liikaa – ylipäänsä tuhlaammeko energiaa liikaa? Miksi ympäristöjalanjälkemme on maailman suurimpia? Voisimmeko vähentää totaalisesti energian kulutustamme?
...

[09102007 -  ... Elinmahdollisuutemme ratkaisee energia - me kulutamme sellaista, joka on lainassa. Ihminen käyttää historian varastoja liian nopeasti. Me omaksuimme käyttö- ja kulutustavan, jolle katteen ja vastuun antoivat mennyt elämä ... ]
Niin ihmisyhteisöllä kuin koko luomakunnalla on energiatase; maapallo on suljettu systeemi, joka ammensi ja ammentaa energian historiasta suljettuna sisuksistaan ja ulkopuolelta saatuna säteilynä. Energia on tunnetusti materiaa ja materia energiaa. Siis me "syömme" itseämme.

Puhutaan myös, että energia ei häviä - kuten eivät häviä haitatkaan, ne vain voivat muuntua ja kasautua. Käytämme energiavarantoja niin kiihtyvästi, että haitallisuus normaaliin muutokseen nähden luo ongelmavarastoja kierteeksi, jonka seuraukset ovat ilmassa ja näköpiirissä.

Ympäristötietoisuus oli herännyt jo miltei 100 vuotta sitten, jolloin hiilipohjaisia energiavarantoja oli vuosimiljoonaisesta kehityksestä jäljellä "99 prosenttia". Nyt varantoja lienee jotain prosentteja jäljellä - kukaan ei sitä tiedä tarkkaan ja 'energiaomistajat' sen vähäisenkin tiedon panttaavat markkinataloudellisista syistä. Syy-seuraushokema osoittaa sormella kysynnän ja tarjonnan lakia.


Puhutaan kulutuskäyttäytymisen ekologisesta jalanjäljestä

Onkin hyvä kysymys, johon ei ole vielä vastausta, että kuka laskee sen oikein ja mitä tuo 'oikein' sana tässä tarkoittaa. Vastaus on jossain, mutta ymmärrämmekö sen ennusmerkit?

Tunnetusti luonto on armoton ja se ei anna sijaa heikoille, epäkelvoille ja turhan vaatimattomille. Valkoinen mies oli valloittaja - ristin ja miekan voimalla. Me halusimme valtaa, kulutusta ja näyttämistä. Kasvutalous alkoi jo toki siitä, kun "pienin hiukkanen kaukaisuudessa toisensa vetovoimalla löysi" - tuossa samalla syntyi käsite energia. Energia oli alussa ja se on lopussa.

Me ihmisinä olemme kuin liiallinen kuluerä hankaloittamassa tasalaatuista ja -määräistä energiatasausta käyttäjiensä kesken.


Maapallo on vain yksi vaikutehiukkanen juoksussa,

missä me olemme pienempi kuin olematon. Mutta me olemme omalle jatkumollemme vaikute - me ratkaisemme itse luonnon ikiaikaisen ja ainoan päämäärän, kuinka tulemme siirtämään perimäämme eteenpäin tässä lyhyessä ikuisuudessamme.


Ihminen ei ole keskipiste.

Ihminen ei ole energian hallitsija - luuloistamme huolimatta. Me olemme vain kuluttaja sellaisilla annetuilla parametreilla, jotka nyt vääjäämättä vievät elinkelpoisuutta yhtäältä ja luovat haitallisuutta toisaalle, josta huomisen elämän lähde pitäisi ammentaa. Ihminen on tuntematon ja arvoituksellisesti käyttäytyvä muuttuja elämän energeettisessä harmoniayhtälössä.

1960 ja -70 lukujen molemmin puolin kouluja käynyt muistaa ennustefilmit maantiedon, luonnontiedon ja eläinopin tunneilta, joissa maalattiin kuvia huomisen kasvumaailmasta, joka tukehtuu omaansa. Nuo filmit päättyivät aina toivorikkaaseen ajatteluun, että kyllä me kehitämme jotain ja maailma näyttää taas paremmalta. Aikaa on nyt kulunut 30-40 vuotta, mitään ei ole juurikaan tapahtunut - paitsi kulutus on monikertaistunut ja ongelmat satakertaistuneet.


Energiaa käytämme jatkuvasti enemmän

Sen minkä säästämme pienempänä yksikkökulutuksena, tuhlaamme sen pidempänä ja laajempana käyttönä. Ennen ajoimme autolla ehkä 10.000 kilometriä, nyt ajamme 30.000. Ennen kävimme ulkomailla kerran kolmessa vuodessa, nyt käymme kolme kertaa vuodessa.

Meidän kulutuksellinen toimeliaisuus kasvaa - koska elämme vertailutaloudessa. Meidän on itsestään selvästi käytävä kaukoidässä, meidän kaikkien, kun 1950-luvulla vain joka 10.000 kävi. Olemme niin rauhattomia, mutta myös uteliaita, että meidän on aivan pakko mennä "merta edemmäksi kalaan".


Kotiseutu ei riitä, vaikka luonne meillä seisoo juurevasti juuri siinä –,

se seisoo niin tanakasti, että sinne on ajettava joka kesäviikonloppu. Meidän on vain pakko saada matkustaa, meillä on aina kiire --- minne meillä muuten on kiire? Miksemme muuttaisi sinne, missä on hyvä olla?


Energia on loputonta - meidän mittakaavassamme

Ongelma ei ole riittävyys, ongelma on itseasiassa ongelmien varastoituminen. Me varastoimme liikakäyttömme vaikutukset seuraaville. Maapallo on kuin suljettu pullo, sinne mahtuu vain tietty määrä, tämän ylittyessä "paine" räjäyttää ongelmavarastot sellaiseen muutokseen, johon meillä ei ole enää vastavoimia ja -mahdollisuuksia, onko nytkään - on hyvä kysymys.

Me käytämme nyt enemmän energiaa kuin koskaan, me viilennämme, kuumennamme, me siirrämme ja muokkaamme. Ihmiskunnan biologinen elopaino on samaa luokkaa kuin muurahaisten. Valtamerien ravintopyramidin alin taso, krillit, ovat elopainoltaan monikertainen meihin nähden, mutta niiden energiankäyttö on häviävä murto-osa. Suurin ero on siinä, että me käytämme muille "varattua" energiaa - me rikomme harmoniaa.


Kuinka mittaamme kulutustamme – onko väärin, etteivät kaikki saa samaa määrää?
Amerikkalaiset, norjalaiset ja suomalaiset ovat suurimpia käyttäjiä per henkilö. Me olemme myös itse energian suurimpia varastoijia - suomalaiset ovat maapallon toiseksi lihavinta kansaa, vain amerikkalaiset ovat edellä.

Olemme energiasyöppöjä - me toteutamme kasvun logiikkaa kirjaimellisesti. Me syömme ja kulutamme muilta. Meidän jättämä jalanpainallus luontoon on kestämättömällä tasolla - me syömme toisille tarkoitettua ja varastoitua energiaa. Olemme hamuajia.


Mittaamme toisiamme näyttötalouden kierteessä
Me mittaamme erinomaisuuttamme, paremmuuttamme ja arvostettavuuttamme suuruudella, kasvulla ja nopeudella. Me kiihdytimme itsemme lentoon, jonka lopputulemana saattaa olla mahalasku, jonka vaurioita emme enää korjaa.

Energia ei lopu "koskaan", mutta se muuntuu vastoin sitä kehitystä, jonka luonto loi miljoonina vuosina, silloin kun meistä ei ollut tietoakaan. Meidän ainut seurantamittari on nopeusmittari.
...
Ihmiskunta sääti itsensä - suurella kirjalla johdatettuna - luomakunnan kruunuksi, jolle kaikki muu oli luotu meidän varannoiksi - "menkää, lisääntykää ja täyttäkää maa" - sen me teimme. Missä meni vikaan vai oliko se säädetty järjestelmä, kuten oma kehomme, joka käynnistää itsetuhomekanismin, kun aika on koittanut.

Kuinka oli mahdollista, että Albert Einstein "löysi" näin yksinkertaisen kaavan? Kuinka se olisi mahdollista, että me löytäisimme "kaavan", ettei kaikki ole meidän, mitä tuo lausekkeen mc2:en lopputuloksena oleva E mielettömän suurena lukuna sisältää...


Ilkka Luoma
KESKUSTELU - TIEDE [ 21730 ]


___________________________
Kuvakertomus yllä olevasta aiheesta -
vapaasti käytettävissä mielipidekirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2003, 2005, 2007.


Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/3912440 --- B0005223.jpg 2243kB

Teksti
Ihmisen kiire, taseet ja liiketulos kuin hoppu kaukomaille kehitti liikkumisen suurimman syöpön - lentokoneen. Joka hetki mm. USA:n ilmatilassa on n. 8.000 lentokonetta, siis yhtäaikaa ja vieläpä liikennelentokoneita. Lentäminen on yksi merkittäviä päästäjiä, joilla muutamme vääjäämättä ilmakehäämme. Kiire sotkee luonnon ja tämän harmonian.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/3912447 --- B0002987.jpg 562kB

Teksti
Yksityisen ihmisen suurimpia tuhlareita, lelu vailla vertaa - 100 km/h ja täydet 55 litraa per ajotunti (täysillä/ 7.200 kierr/min - 130 hv). Kaksin kappalein kesän kokonaiskulutus oli huimimmillaan n. 2.500 litraa - ja pelkkää hupia, mukavaa, mutta kuinka turhaa?

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/3912469 --- DSC_6387.jpg 2878kB
Teksti
Energiaa kuluu ostoskeskuksissa runsaasti - teho on huipussaan, talvella lämmitetään ja kesällä viilennetään - paljon sähköä ja kaukolämpöä kuin kaukojäähdytystä. Energiaa ja runsaasti. Kansainvälinen amerikkalaispurilaisketju syöttää ihmisille myös runsaasti energiaa vyöt pinkeiksi kiristäen. Rasvaa, sähköä ja energiaa luontomme ja itsemme iloksi.

Kuva 4
---
http://www.panoramio.com/photo/3912484 --- DSC_8564.jpg 2510kB

Teksti
Ennen miehet olivat rautaa ja laivat puuta, nyt laivat ovat moottoreita ja rautaa ja miehet ylensyöneitä (Suomalaiset ovat maapallon toiseksi lihavinta kansaa). Purjealus hyödynsi luontoa puhtaasti - olihan energia tuulena jo valmiina, tosin kuvan paatti sisälsi myös dieselkoneen tyveniä varten. Kiire rakensi purjeiden tilalle moottorit - matka-ajat lyhenivät, meillä on jatkuvasti kasvavampi kiire...

Kuva 5
---
http://www.panoramio.com/photo/3912505 --- DSC_8665.jpg 2730kB

Teksti
Maailman suurin ja ilman moottoreita. Venäläinen saksalaisilta sotasaaliina otettu purjelaiva Sedov, 116 metriä. Ajoi Kotkasta muuten omin voimin, siis purjein. Puhdasta, hyvin puhdasta, tosin laivassa oli generaattori joka toimi polttoaineilla, dieselillä. Ennen ei tarvittu sähköä, oli tähdet ja tuli.

Kuva 6
---
http://www.panoramio.com/photo/3912516 --- DSC_8193.jpg 1563kB

Teksti
Kaikki alkoi siitä kun salama sytytti metsän - ihminen huomasi, että kuuma liha oli parempaa kuin kylmä, ehkä osa bakteereistakin kuoli. Alkoi kehitys, johon nyt ollaan päädytty. Olemme polttaneet miltei kaiken öljyn ja maakaasun. Hiiltä on jäljellä ja vähän vielä ilmakehääkin. Mikä muu eläin lämmittää ulkoisella energialla ruokansa?

Kuva 7
---
http://www.panoramio.com/photo/3912573 --- IMG_1237.jpg 3844kB
Teksti
Autoja, autoja ja lisää autoja. Kuvan kunnostuksen alla oleva 1988-mallinen Mazda 626 HT 2.0 on jo ehtinyt kuluttamaan bensiiniä tankkinsa kautta n. 25.800 litraa ja kilometrejä lienee jäljellä toinen mokoma, siksi hyvin auto kunnostettiin. Autojen määrä oli 1963 n. 250.000, nyt se on 2.500.000 - huimaa, ja kuinka paljon se on bensiiniä ja mihin päästöt menevät. Me haluamme ehtiä enemmän, lisää, ja nopeammin. Kiire, meillä on kiire, mutta minne?

Kuva 8
---
http://www.panoramio.com/photo/3912610 --- IMG_0924.jpg 2847kB

Teksti
Rautatiet piti keksiä kun hevoset eivät enää riittäneet. Piti saada enemmän ihmisiä ja pidemmälle sekä nopeammin. Ennen puuta, sitten hiiltä, dieseliä ja lopuksi sähköä, ehkä ydinsähköä. Vainikkalassa suomalainen venäläisrunkoinen sähköveturi ottaa hinattavakseen venäläiset vaunut Helsinkiin vietäväksi. Sama raideleveys helpottaa ja nopeuttaa toimintaa. Rautateilläkin nopeus kasvaa, meillä on täälläkin kiire, enemmän ja nopeammin sekä kauemmaksi.

Kuva 9
---
http://www.panoramio.com/photo/3912632 --- DSC_7423.jpg 1486kB

Teksti
Koira ihmettelee miksi kuvataan. Koira käyttää mielellään jalkojaan, jos vain emäntä juoksuttaa. Sitävastoin 50V-miehet ovat innostuneet moottoripyöristä uutena nuoruuden eliksiirinä. 4-tahtinen 100 hv (tehoputki), n. 5 litraa per 100 km. Tämäkin liike kuluttaa luontoa, mutta koira ei kuluttaisi, koska se käyttää omaa moottoriaan, jättää päästöt, mutta ne maatuvat. Bensiinin päästöt karkaavat ilmakehään lämmittämään sitä entisestään. Harrastuksessakin pitää olla kiire. Minne sielläkin on hoppu, ...liian moni kuolee syyttään tai syystään.

Kuva 10
---
http://www.panoramio.com/photo/3912659 --- IMG_0109.jpg 3336kB

Teksti
VTT:n EcoCity seminaarin julkistustilaisuus Espoon Otaniemessä talvella 2007. Seminaari mm. energiatehokkuudesta pidettiin Kiinassa Tianjinissa huhtikuussa 2007. Kiina kasvaa päästöjen mukana suurimpiin ongelmiinsa. Kuvassa Bioste Oy:n innovaatiojohtaja Antti Leinonen ja Kiinan, jo eläkkeelle jäänyt, lähetystön kaupallinen neuvos Li Guangyun. EcoCity voi olla Suomen uusi "nokia" - tarve on mittaamaton nimenomaan kaukoidässä ja Venäjällä.

Kun kansa oli valmis alentamaan palkkojaan, kunnes ...

Taloustutkimus haastatteli joukkoa kansalaisista ja palkanalennuksiin olisi valmis väliaikaisena ilmiönä merkittävä osa kansalaisista. Erityisesti nuoret, joille lankeavat eläkemaksut ja lähivuosien suurimmat haasteet, ovat ymmärtämässä, että palkka on joustava elementti0] yhtenä kulurakenteena tavoiteltaessa työnantajalle kilpailukykyä, siis viime kädessä työpaikkoja itsellemme.
...
31102005 – Fortumin1] optiokeskustelu asettui hyvin omalaatuiseen itsekkyyden, yksisilmäisyyden ja ahneuden perijäänteeseen ajoilta, jolloin vain rahanvoima ja kulutuskyky olivat prioriteetti numero yksi.

Erityisesti nuoria haastateltuja ajatellen paljon puhutut kohtuuttomat ja suorastaan tolkuttomat optiohyödyt asettavat asian häpeäntunteeseen siitä ahneudesta, mitä nuorin ikäluokkamme näkee osasta johtajistamme, antaessaan palkanalennushyväksyntänsä työrintamalle yhteisen kilpailukykymme hyödyksi.


Kuinka paljon meiltä pitää karata työpaikkoja pois, ennen kuin heräämme muutokseen?


Saavatko nuorimmat ja tulevaisuuden kulujen maksajat palkkioksi siirretyt työpaikat muualle ja voittojen kasautumiset osinkotileille? Kuinka alle 25-vuotiaita kannustaa poliitikkojen voimattomuus sekä ahneuden sokeus olla ymmärtämättä esim. vapaaehtoisen luopumisen mahdollisuudesta, kun nuorten vastineena on suostumus palkkojen alennuksesta ylläpitääksemme kilpailukyvystämme huolta?


Fortum-Lilius optioähkyröinnit rapauttivat kansakunnan luottamuksen


Herra Lilius ei ollut ainakaan julkisesti halukas ymmärtämään vapaaehtoisen luopumisen eduista luottamuksen palauttajana. Uskoisin jokaisen Fortumin johtajistoon kuuluvan tietävän ne vaikuttimet, jotka varsinaisesti nostivat pörssikurssit ylös.

Kilpailukykymme nostaminen vaatii reippaita otteita ja kansalaiset ovat tutkimuksen mukaan siihen suhteellisen valmiit. Mikäli Taloustutkimuksen tulos konkretisoituu laajoiksi neuvotteluiksi palkkapolitiikkamme reivaamiseksi väliaikaisesti tai "lopullisesti" alemmalle tasolle – parantaa se kilpailukykyämme.

Palkkatasoalennuksella on merkitystä työllisyyteen, työttömyyskuluihin, verokertymiin ja hintoihin, alentavasti, mutta ennenkaikkea yhteishenkeen, jolla puhallamme asemamme meidän osaamisemme ja taitojemme mukaiselle tasolle. Edellytyksenä on kaikkien osallistuminen ja tuloerojen kaventuminen.


Suomalainen yhteishenki – löytyykö sitä vielä?

Suomalaisista on aina löytynyt henkeä ja yhteenkuuluvuutta, kun meitä kohtaa uhka. Kansainvälinen työllisyyden uusjako on meille juuri nyt sellainen uhka, joka vaatii yhteistä ponnistusta.

Kuinka kansalaisponnistus saa suurimman voimansa, mikäli tavallinen peruskuluttaja ei koe luottamusta johtajistoon ja omistajarakenteisiin? Ahneus ja puhdas kulutusintoilu ja siihen liittyvä ostovoiman hauispunnerrus eivät ole enää keinoja pärjätä ja menestyä.


On aika mobilisoitua yhteisen tavoitteen taakse – se on ainut keino turvata työllisyytemme


Keinot ovat yksinkertaiset: luottamus, mobilisoituminen yhteisrintamaan tehden yhdessä ja suunnitelmallisesti hanke, jossa on tavoite. Tavoite on yksinkertainen: työllisyyden nosto ja kansainvälisen kilpailukyvyn parannus keskittymällä juuri osaamisalueisiimme lisättynä oivalluksilla kaikilla tasoilla haettaessa materiaali-, kustannus- ja energiasäästöjä.

Yhteiskunnalle jää koulutuksen projisoiminen vastaamaan tarvetta ja kansalaisille uteliaisuus löytämään uusia ratkaisuja sekä yrittämisen henkeä niin palkollisuuteen kuin itse yrittämiseenkin. Olemme nyt kiihtyvästi maailmanlaajuisessa työn uudelleen jaon taistelussa!

0] Myyntimies Miikkulainen on aina ollut pelimies ja ymmärtänyt dynaamisen palkan päälle!

1] Sixten Korkman – Fortum optiot rapauttivat kansalaisten yhteiskuntaluottamusta---
                [Taloussanomat – 2050 vastinetta vuonna 2005 kirjoitettuun mielipidekirjoitukseen Fortum optioista]



Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka